ONNI ON HARHAA

- Onnea kihlajaispäivälle, rakas, virkan.

- Kiitos, tosin onhan siitä jo viisi vuosikymmentä, vastaa peilikuva. 

- Vaikket sitten loppujen lopuksi ollutkaan kelvollinen, et sitten yhtään, se jatkaa.

- Etkä kyllä nytkään näytä kovin kummoiselta - kovin rypistyneet ovat silmäkulmasi,
ja ennen niin kirkkaat ja virkeät tähtesi peilaavat loputonta väsymystä,

vartalosi olet antanut veltostua ja lihastesi lannistua.

Olet tainnut menettää otteesi, luopua tulevaisuuden ajattelemisesta.

- Niinhän se on, olet oikeassa, olen juuttunut menneisyyteen,

vastaan ja käännyn pois. 

- Sormuskin on kadonnut eikä kihlaus ole voimassa. Enää.

Onni on harhaa.

HILJAISET SILLAT

Moneen vuoteen en ole pystynyt kuuntelemaan näitä ihanuuksia, säveliä menneisyydestä. Nyt, neljän ja puolen vuoden jälkeen tiivistin itseni kokonaisuudeksi ja kokeilin Hiljaisia siltoja.

Suljin silmäni, nousin jaloilleni ja tanssin. Hiljaa, pehmein askelin, jokaista askelta syleillen, rakastaen. Oli helpompi ajatella, että rakkaani oli juuri siellä tähtitarhoissa, tanssi kanssani ja piteli hellästi sylissään.

Enkä itkenyt. Menin vain peiton alle.

OI UNI, ANNA UNOHDUS!

Naapuri on aurannut tien pihaan. Kuten aina, pääsiäiseksi. 

Joskus rinteen pääsee nousemaan vaivatta, joskus on peruutettava, otettava vauhtia ja rynnättävä.

Aurinko peilautuu talon ikkunoissa, kuurankukin koristelluissa. Välähtelee siellä sun täällä. 

Toivottaa tervetulleeksi hitaan
ja loppuun asti uuvuttavan
talven jälkeen. 

Lisko on tullut aikaisemmin ja odottaa keittiössä. 

Halaan häntä.
On ollut ikävä...

Puut hohtavat kuuraisin hiuksin saunan vieressä. 

Istumme liskon kanssa lauteilla.
Hikoilemme, porisemme, nauramme. 

On niin hyvä puida maailmanmenoa, lapsia, elämää.
Pitkästä aikaa. 

Saunatietä reunustavat miesten asettelemat tulet.
Hangella kipunoivat jäiset timantit. 

Sen aiemmin koskemattomassa pinnassa liihottaa lumienkeleitä.

Polveen sattuu. Se on vääntynyt vartalon alle ja hetkessä tulet, timantit ja lumienkelit haihtuvat hiljaisuuteen. 

Sielunsilmät eivät lennätä mieltä enää. 

Menneisyys pilkahtelee unen suoman peitekalvon suojin,
kiusaa ja härnää. 

Oi uni, älä muistuta enää! 

Anna pelkkä unohdus.