torstai 25. helmikuuta 2016

EHKÄ VIELÄ JOSKUS MINÄKIN?

“Olen taistellut selviytymisestä syntymästä saakka. Olen siepannut leivän ystävältäni. Haluan elää. Sumukaveri kertoo, että joku vie sinut pois tästä kauheudesta, jos… Ja minä jos…

Luminen, tuiskuava räyhe iskee kasvoihini, kun kahlaan ällöttävän sotkun läpi avonaiseen porttiin. Lämmin kosketus kavahduttaa minut seinille. Rauhallinen juttelu uskalluttaa ottamaan lusikan käteeni, lämmin neste valuu kurkkuuni. Kiltti käsi vie minut nukkumaan, peittelee. Olenko kuollut? Olenko taivaassa?

Aamulla sama käsi antaa lautasen eteeni. Hänen sanojaan en ymmärrä, mutta äänensävy on rauhoittava. Se on kuulemma jotain puuroa, mi on jotain öksyistä sekoitusta, mutta jota toiset lusikoivat nauraen, nauttien... Myöhemmin hän vie minut toisten lasten luokse. He ottavat minut leikkiin mukaan ja oloni helpottuu, se ikään kuin saa rauhan. Tuntuu kuin he rakastaisivat minua, minua, muualta tullutta! Näkevät sielun sisältäni. Ehkä vielä joskus minäkin.”

LUETUIMMAT