lauantai 15. kesäkuuta 2013

NOSTALGIAA - II, IIN HAMINA JA NÄTTEPORI


Mökkimatkalla aikaudun Iihin, jossa asuin noin 34 vuotta sitten. Ihmettelen ja loksauttelen leukojani tuon tuostakin, sillä kovin paljon on kyläkuva muuttunut. Silloinen punatiilinen, kolmikerroksinen asuintaloni on saanut uuden pinnan ja parveke lasituksen. Pihapiirissä on uusi aidattu leikkipaikka ja viereinen koulu on laajentunut rutkasti. Samoin on tehnyt kauempana sijaitseva entinen työpaikkani, yläaste ja lukio. 

Kolme-neljä tuntia siellä vierähtää pelkkään katseluun. Etenkin Iin Haminaa osaan nyt ihailla kokonaan toisella tavalla kuin silloin ennen. Miten ihanilla paikoilla ne talot ovatkaan! Osa joen töyräillä, näköalapaikoilla. Joen tulvia vastaan on alimpien rakennusten ympärille aikoinaan muurattu vahvat muurit. Ihmettelenkin, mikseivät muut tulvien uhkaamat alueet ole ymmärtäneet tehdä moista. 

Kadut ovat kapeat ja jotkut talot nököttävät lähekkäin, lähes kylki kyljessä. Monien väliin on jätetty vain pieni rako, josta nipin napin mahtuu kulkemaan.





Wanha pappila
Wanha pappila, jokirantaan pystytetty pysyvä taidenäyttely, museoalue, Nätteporimuseokahvila Huilinki ja läheinen leirintäalue Iin Sillat, joka on myynnissä (kannattaa muuten harkita ostamista - siinä saa samalla mahdollisuuden omaan voimalaitokseen)... Jo niiden perinpohjaiseen tutkisteluun hurahtaisi muuan viikko.


Huomaa minut eri kielin ilmaistuna ( jokirannan taidenäyttelyn satoa)

Jokirannan juuret (taidenäyttelyn satoa)

Kännykkä?

Pulpetti - itse istuin aikoinani samanlaisessa, kahdenistuttavassa, parinani luokan pienin poika (itsekin kun olin tytöistä matalin)




Käsi- ja kasvopyyhkeiden suojus

Lapikkaat eli nokkakengät (pysyivät suksen varpaallisissa [= nahkaiset suksisiteet] hyvin)

Vinttikaivo

Kesäteatteri museokahvila Huilingin yhteydessä
Iin Haminaa

Ihana paikka, muuttaisin sinne vaikka heti, mutta tarjolla olevat asunnot lienevät kortilla. Mikä historian henki siellä liihotteleekaan! Vanhoja taloja tietenkin kaikki, sekä peruskorjattuja että parhaillaan korjattavia, mutta niinhän pitääkin, tällaisella alueella. Ihanaa, että nämä on säilytetty muistona jälkipolville eikä rytätty maahan muotivillitysten tieltä, kuten monilla muilla paikkakunnilla on tehty! Valitettavasti.

Mutta JOS minulla olisi varaa, ja etenkin jos olisin nuorempi, sijoittaisin tuohon leirintäalueeseen...


Iitä oppimassa


10 kommenttia:

kaisu marjatta kirjoitti...

nostalginen kuvasarja. kantsii käydä kotinurkilla voi jee pitäs minunkin, mutta pelkään jotta eksyn sinne nykyään. rakennus buumi on ollut melkoista, olen ollut pois lapsuusmaisemista jo 50vuotta

Sylviira kirjoitti...

Lapsuusmaisemissa kuljen kesäisin yhtenään, mutta tuo iiläisyyteni sattui alkuaikuisuuteni paikkeille. Ensimmäinen työpaikka opiskelun jälkeen, esikoinen syntynyt…

Anonyymi kirjoitti...

Iissä asuimme samaan aikaan.Tapasimme eka kerran luistinkentällä.Ii näyttää aivan vieraalta yli kolmenkymmenen vuoden jälkeen.

Anonyymi kirjoitti...

Tapasimme,sillä pienet tyttömme luistelivat.Te kolme aikuista olitte luokkakavereita,minä en.
Vielä viime jouluna laitoin joulukortin Kajaaniin......Joko tiedät?

Sylviira kirjoitti...

Terttu? Oiiii, halit. <3

Anonyymi kirjoitti...

Oisit käynyt meillä kahvilla,kun ajelit näillämain!
Olen lukenut runojasi ja myötäelänyt ja hämmentynyt....
Runosi tulevat syvältä sydämestä.

Sylviira kirjoitti...

Olitte mielessäni kun siellä kuljin, kävin mökille mennessäni kaupassa ja kahvilla siinä tienhaarassa. Runoihini ja kirjoituksiini upotan sydämeni, ja vaikka niistä eivät kaikki tykkää, koska olen liian avoin, niin ajatusten poispurskauttaminen auttaa järjestelemään ja jäsentelemään asioita. Jaksan taas jatkaa.

Anonyymi kirjoitti...

Toista kertaa älä aja ohi!
Miksipä sitä pitäs kaikkien mieliksi kirjottaa?
Voimia sinulle elämään ja kirjottamiseen.

pappa kirjoitti...

Hyvä kertomus Iin vanhasta Haminasta! Tuolla tuli 50- ja 60-luku vietettyä!

Sylviira kirjoitti...

Kiitos, pappa!

LUETUIMMAT