Näinä päivinä on tullut taas esille tuo lähisuhdeväkivalta. Ahdistus nousee päällimmäiseksi mieleen siitä lukiessa, sillä tiedän, että sitä tapahtuu kaikenlaisissa yhteiskuntaluokissa, toiset vaan jäävät piiloon jopa silminnäkijöitä vaikenemaan lahjomalla tai sitten uhri yksinkertaisesti pysyy hiljaa, kun jostain kumman syystä haluaa yhä suojella pahoinpitelijäänsä, niin, ja joskus myös lapsiaan, ettei näille nousisi vihantunteita pahoinpitelevää vanhempaansa kohtaan, mikäli he ovat aiemmin onnistuneet välttämään väkivaltaisten tapahtumien näkemisen. Tai sitten kaikki tapahtuu niin piilossa, että vain tekijä ja uhri sen tietävät.
On vain ihmeteltävä, millaiset tunteet näillä vaikenemaan lahjotuilla ihmisillä on koko loppuikänsä - tietäväthän he peitelleensä kenties hyvinkin raakaa käsittelyä. Ajattelevatko he koskaan sitä uhria, miten tälle käy tulevaisuudessa, mitä henkisiä ja fyysisiä vaurioita hänelle on pahoinpitelyjen seurauksena tullut? Onko sellaisilla ihmisillä edes omaatuntoa? Minkäänlaista?
Tätäkin asiaa sivuavaa käsikirjoitusta olen pyöritellyt jo jonkin aikaa, on se niin kamala asia ihmisten elämässä, että pahoinpitelijöiden tulisi ehdottomasti joutua kohtaamaan tekojensa seuraukset. Edes jotenkin.
