tiistai 11. lokakuuta 2016

VIHDOINKIN

Neljä vuotta.
Raastavaa, epätoivon täyttämää...

Mutta mitä on nyt tämä hiljaisuus?
Ei kaipausta, ei ahdistusta, ei hätää?

Ja sydänkin on täysin levollinen?
Se ei riehu, ei tärise, ei huuda tuskaansa. 

Äkillinen oivallus, välähdys.
Huima ja odottamaton mielen lävistys.
Kuin sivallus.

Olen päässyt irti!
Olen vapaa!

Vihdoinkin.


sunnuntai 9. lokakuuta 2016

VEREN JÄHMEÄ TUNKU

Ei synny mitään.
Ei kipinöi, ei välähdä.
Kynän kuumeinen juoksu on hiljentynyt
ja muste pullosta kuivunut.


Veren jähmeä tunku vain suonia polttaa,
pakottaa, puristaa ja velloo...

LUETUIMMAT