MINÄ

Olen sydänjuuriani myöten kainuulainen; "Ma iloitsen, ma suren, huokaan" Kainuuni puolesta. Asun Kainuussa, pikkuruinen mökkini on Kainuussa, kaikki muu minulle tärkeä on Kainuussa paitsi lapset ja lapsenlapset. He ovat joutuneet muuttamaan työn perässä eteläiseen Suomeen. Heitä kaipaan.

Näin eläkkeellä ollessani voin heittäytyä nauttimaan runsain mitoin luku- ja kirjoitustoukkailusta. Luulenpa jopa muka ehtiväni kirjoittaakin enemmän kuin "näillä ijin" ikinä on mahdollistakaan. Mutta haaveet ne pitävät tulevaisuudentoivoa yllä ja olen kiitollinen siitä, että niitä vielä löydän.

Kaksi lapsenlasta pitää puolestaan huolen siitä, että väliin huomaan tuntevani oloni peräti tarpeelliseksikin ja siinä minulla on lisää kiittämisen aihetta, yllin kyllin.

Varsinaisesti tämä sivusto ei ole mikään oikea blogi, onpahan vain jokin sekalainen kirjoitelmarypäs, kynän teroittamispaikka.... Lisäksi tekstini huitelevat kaikenkarvaisten ylisanojen ja -tunteellisuuksien maailmoissa, mutta se kertonee vain siitä, että taitan elämäntietäni enemmän tunteiden kuin järjen ohjastamana. Taival on siitä syystä joskus hankala, mutta olkoon vaan...

J.K. Vaikka yhä iloitsen ja suren sekä huokaan Kainuuni puolesta, en enää asu siellä. Iso Käsi nappasi ja nakkasi minut 24.09.2012 etelään, lähemmäs lapsiani ja lapsenlapsiani. 

Ja 5.10.2012 minusta tuli sitten hämäläinen. Ehkä pian iloitsen ja huokaan Hämeen puolesta? Kainuuseen jäi sydän, sielu ja muuan sukulainen. Niin, ja mökki. Se punainen. 

17.7.2015 lähtien siellä Kainuussa ei ole enää mökkiäkään...