PURSI, JONKA MÄÄRÄNPÄÄ ON SATEENKAAREN PÄÄSSÄ

Viime viikonloppuna jätimme jäähyväiset sydämeni siskon äidille, elinikäiselle ystävälleni ja mökkinaapurilleni. Hän oli vanhempieni ikäpolvesta toiseksi viimeisin kotiniemelläni.

Pilvet lepäävät raskaina niemen yllä.

Niistä putoavat kyyneleet huuhtovat

tyhjää pihaa,

              tyhjiä rakennuksia,

             tyhjää rantaa.

Sillä lautturin pursi on rannasta irronnut.

Pursi, jolle suunnan antavat Valkeus, Vapaus, Totuus ja Iankaikkisuus.

Pursi, jonka määränpää on sateenkaaren päässä.

Silti...

Järven laineet lyövät rantaan kuten ennenkin.

Järven syli ottaa vastaan kuten ennenkin.

Järven sini kimmeltää kuin ennenkin.

Siinä kimaltavat yhteisten vuosien muistot.

PETI JA PUURO

Mökkireissun lopuksi ennätettiin melkein viime tipassa Suomussalmen kesäteatteriinkin, olihan viimeinen mahdollisuus nähdä se. Aiemmin ei muka keretty. Vähän erilainen tämä oli kuin aikaisemmat, alussa ajattelinkin, että ehkä jotain siitä välistä olisi voinut jättää pois, mutta nyt jälkeenpäin tarkasteltuna kaikkihan ne kuuluivat siihen kokonaisuuteen, juonenkulku on selvä. Eero on aina Eero, lajissaan lyömätön, ja Settiä olen aina ihastellut. Hän taitaa muuten olla peräti sukuakin minulle. :) 10 000:n kävijän raja meni rikki tänä kesänä, nyt viimeisessä näytöksessä katsojia oli noin 1500, no, jonkin verran alle. Aurinko porotti päähän, mutta parempi se kuin vesisade.

Ohjaaja Ulla Schroderus oli saanut Kainuun maakuntajuhlassa (jossa muuten juhlittiin 100-vuotiasta Nälkämaan laulua) Pro Kainuu -palkinnonkin, että silleen ja onnea tietenkin kahmalokaupalla. Ylpeä saan taas olla synnyinseudustani.
Laitanpa tähän linkin Pauskan blogiin, siellä on kerrottu tästä ja koko Suomussalmen teatterista varsin seikkaperäisesti. Kiitos, Pauska!

HIKILENKKINEN

Pyrähdettiin Pöllyvaaran* pururadalla hikilenkkinen. Aikansa jäljessäni sauvoineen koikkelehdittuaan ja vauhtiani taivasteltuaan Hän tuumi, että juoksu on oikeastaan liian kovaa tuonikäiselle ihmiselle.

Haa, onko juoksukin muka ikään kuin ikään valjastettu, ikäistetty? Eikö tämänikäinen saakaan juosta?
No, enhän minä nyt niin paljon juoksekaan... Mitä nyt kuntosalin juoksumatolla ihan vähän vain ja pururadoilla, silloin kun muita ei ole näkyvillä. Eikä vauhtini kenenkään päätä huimaa, kaikkein vähiten minun; ehkä noin viiden kilometrin tuntinopeudella suhahdan. Enkä ohita ketään, yleensä minä olen se, joka ohitetaan.

Mutta hyvää se tekee, tärähtelyineen ja verenkiertoineen kaikkineen. Sydämenikin kipittää ihan kivasti kun se muuten vähän laiskanluihakka olisi. Joten minähän juoksen. Kerran pystyn siihen. Ja jaksan.

* Kajaanin Teppanassa sijaitseva ulkoilu- ja retkeilyalue. Sen luontopolun lahonneet portaat kaipaisivat kyllä kunnostusta, tuollaisina ne ovat vaarallisia.