lauantai 4. marraskuuta 2017

100 RUNOKIRJAA

Mediapinta järjestää Suomen satavuotisjuhlan kunniaksi tempauksen 100 runokirjaa, johon osallistuin, olihan laatikossani uusia “runoja”, jälleen. Facebookin Silkkivirta-sivustolle olinkin niitä jo joutessani lisäillyt, silloin tällöin, samoin tänne VÄRSSYILYIHINI, kun ei voimia varsinaiseen tekstiin löytynyt. Tämä on kolmas julkaistu runokirjani tällä erää, vaikkei niillä mahdottoman suurta menekkiä tunnu olevankaan, runoilla siis yleensäkään. Silti jokin yllyttää niitä julkaisemaan, vaikka ihan hyvinhän ne siellä pöytälaatikossakin pärjäisivät.

Runoni kertovat oman elämäni tunnelmista, tunteista, unelmista, odotuksista, pettymyksistä, unista, miten vain, ja ne ovat toimineet oivallisina terapeutteina matkallani, sillä ilman tätä purkautumiskanavaa makaisin luultavasti jo matojen namipalana. Tosin hyödyllisenä sellaisena tietenkin, kiertokulkuun osallistujana, en kiellä, mutta kun tuntuu vielä jotain tekemistä tässä raadollisessa olemuksessanikin olevan odottamassa…

Verkkokirjakaupoissa näyttävät olevan myynnissä ja tilasin niitä itsellenikin, jos jollain sattuisi olemaan kiinnostusta niihin (kirjakauppojen kovaa hintaa vierastan, joten omakustannushinnan lisäksi toivon postikuluja, etten sentään maksumieheksi joutuisi, kuten tässä taannoin kävi). Ja kaipa niitä jotenkin saa myös “oikeista” kirjakaupoista, mikäli pyytää, samoin kirjastoista, ken tietää. No, nyt se on käsistäni pois ja saan taas keskittyä proosaan, joka on ollut uinumassa viitisen vuotta, mutta jos/kun aikaa vielä saanen, pääsen taas ratsaille. Pidetään peukkuja!

P.S. Tuossa kannessa ei näy niin selvästi se unikuva, jota tarkoitin: poutapilvethän kuvastuvat suosilmäkkeestä, mi luo yhteyden kehon, unen ja unelmien välille.

LUETUIMMAT