IKÄVÄ

Kertokaa sille järvelle,

joka sinisin lainein siellä kotona

helmeilee,

että minulla on ikävä.

Kertokaa niille rannan koivuille,

jotka huojuvat hiljaa tuulten sylissä,

että kaipaan niiden huminoita.

Ja kertokaa vielä sille karhullekin,

joka porskuttelee järven yli,

että uneksin siitä.

Nuo kaikki muistot

värisevät sisälläni yhä.

Ne rukoilevat, kutsuvat ja vaativat

minua palaamaan.

Palaamaan kotiin,

unohtamaan ja hyväksymään

sekä heittäytymään ihanan Kainuuni

rakastaville käsivarsille.

Niin, minulla on ikävä.

TAKSVÄRKKIÄ

Mummi! Voinks mä tulla torstaina sun luo, kun perjantaina on taksvärkkipäivä? Puhelimesta kantautuva innokas pulputus nostaa mummin pörröpään rivakasti ylös tyynystä, johon toivottomuus oli sen jälleen kerran lannistanut. Mä voisin auttaa sua töissäs, lakaista ja käydä kaupassa, jatkaa iloinen ääni sirkutustaan. Mä kun en oikein imuroinnista tykkää.

Mummin mieli virittyy jo hiukan korkeammalle tasolle. Voi kulta, ihanaa! Tietysti saat tulla. Kyllä me aina jotain hommaa keksitään.

Niin, ja jos sä maksat mulle vaikk' parikymppii, niin hyväntekeväisyyteen menee 12 euroo ja mullekki jäis kaheksan euroo. Kujeileva naurahdus saa mumminkin nauramaan. Katotaan nyt, tietenkin palkka riippuu siitä, mitä töitä tulee tehdyksi, hän kuittaa hymynkare suupielessään. Kiva kuitenkin, kun tuut.

Joo, moi sitten! Ja klik, vilahduksessa puhelin napsahtaa kiinni. Moi moi, nähdään sitten torstaina, mummi kuiskaa mykkään puhelimeen.

Mitäpä sitä turhia aikailemaan, kerran asia tuli selväksi, hän tuumaa ja kääntää tyynyn toisinpäin. Ainakin huomisesta tuntuu tulevan hyvä päivä.

SURULLISTA

Tämä (Menikö lapsi pesuveden mukana?) on pitkä tarina, koeta jaksaa katsoa loppuun. 👍Tätä samaa olen murehtinut jo vuosia. Lapsissa on tulevaisuus, siispä heille pitää antaa mahdollisuus, tasa-arvoinen. Mihin hiivattiin nykyinen hallituksemme tähtää?

VOI TAIVAS!

Katsoin ohjelman Vanhukset heitteillä kotihoidossa. No, täytän ensi kuussa kauhean monta kymmentä vuotta. Se sinänsä on jo uskomaton, hirvittävä totuus, mihin en ole varautunut mitenkään, koska sisälläni jatkaa elämistään se alkuperäinen maalaistyttö, joka uskoi olevansa ikuinen ja joka luuli voivansa nostaa kotikylänsä maailman kartalle. Vasta nyt iskee tajuntaan se, ettei yksityisellä pienellä madolla ole mitään mahiksia yhtään mihinkään.😥

Isä lähti taivaaseen seitenkymppisenä, äiti 86-vuotiaana, molemmat kaatuivat ns. saappaat jalassa ja siitä kiitän. Samaa toivon itselleni, sillä se näyttää olevan paras vaihtoehto rakkaan Suomemme nykytilassa. Vierasmaalaiset ovat jo kauan ihmetelleet suomalaisten hirvittävää vanhusten kohtelua.
Pääni kontrollikuvaus on toukokuussa. Minun tarvitsee vain toivoa, että noin 15 vuotta vielä jaksan, jos siinä ei ole mitään huomautettavaa, kunhan saan viettää ne suhteellisen terveenä, omilla jaloillani seisten, rakkaitten lasteni, lastenlasteni ja siskojeni parissa. Vain silloin ja vain heidän vuokseen jaksaisin vielä yrittää.