Katsoin ohjelman Vanhukset heitteillä kotihoidossa. No, täytän ensi kuussa kauhean monta kymmentä vuotta. Se sinänsä on jo uskomaton, hirvittävä totuus, mihin en ole varautunut mitenkään, koska sisälläni jatkaa elämistään se alkuperäinen maalaistyttö, joka uskoi olevansa ikuinen ja joka luuli voivansa nostaa kotikylänsä maailman kartalle. Vasta nyt iskee tajuntaan se, ettei yksityisellä pienellä madolla ole mitään mahiksia yhtään mihinkään.😥
Isä lähti taivaaseen seitenkymppisenä, äiti 86-vuotiaana, molemmat kaatuivat ns. saappaat jalassa ja siitä kiitän. Samaa toivon itselleni, sillä se näyttää olevan paras vaihtoehto rakkaan Suomemme nykytilassa. Vierasmaalaiset ovat jo kauan ihmetelleet suomalaisten hirvittävää vanhusten kohtelua.
Pääni kontrollikuvaus on toukokuussa. Minun tarvitsee vain toivoa, että noin 15 vuotta vielä jaksan, jos siinä ei ole mitään huomautettavaa, kunhan saan viettää ne suhteellisen terveenä, omilla jaloillani seisten, rakkaitten lasteni, lastenlasteni ja siskojeni parissa. Vain silloin ja vain heidän vuokseen jaksaisin vielä yrittää.
Pääni kontrollikuvaus on toukokuussa. Minun tarvitsee vain toivoa, että noin 15 vuotta vielä jaksan, jos siinä ei ole mitään huomautettavaa, kunhan saan viettää ne suhteellisen terveenä, omilla jaloillani seisten, rakkaitten lasteni, lastenlasteni ja siskojeni parissa. Vain silloin ja vain heidän vuokseen jaksaisin vielä yrittää.
1 kommentti:
Nyt, kun rupesin tosissani ajattelemaan, olen uskaltanut elämässäni kiintyä peruuttamattomasti hyvin vähiin ihmisiin. Oli vain muutamia tärkeitä perheeni lisäksi. Esim. oppilaani olivat minulle kuin omia lapsiani ja heitä rakastin ja tulen rakastamaan ikuisesti. Työkavereitanikin rakastin, koska heidän kanssaan ei koskaan tullut mitään riitaa, lapset, lapsenlapset ja sisarukseni perillisineen mahtuvat tietysti syliini. No joo, hm, ei tämä kiintyminen nyt ihan vähiin taida jäädäkään, sillä onhan tässä tulleet mukaan seniorit, uudet ystävät, nähdyt ja näkemättömät. Hei, olen rikas rakkaudesta! 🤣 Sittenkin.
Lähetä kommentti