keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

KESÄTEATTERIA

Sukuloin vaihteeksi taas eteläisemmässä Suomessa. Peppinja oli yhtä hurmaava kaksikko kuin aikaisemminkin ja haikein mielin lähdin paluumatkalle. Poikkesinpa kuitenkin kesken kaiken sisareni luo Mäntsälään, jossa eilen pääsimme käymään Krapin kesäteatterissa. Sinne ajaminen oli varsinaista hakuammuntaa, mutta se jääköön meidän siskosten väliseksi seikkailuksemme - ajoissa kuitenkin istuimme ylimmällä penkkirivillä istuinaluset alla ja viltit korvissa, takaa nimittäin henkäili tuulonen niskaan.
Ohjelmistossa oli meneillään Muuan sulhasmies. Laulua oli aika paljon ja meno huvitusta täynnä kuten kuuluukin olla. (En muuten tiennytkään, että Sanna Saarijärvellä on NIIN hyvä lauluääni...)

Hyvillä mielin palasimme Mäntsälään ja kas kummaa; paluumatka vei huomattavasti vähemmän aikaa kuin menomatka. :D Täällä oli satanut sillä aikaa, mitä ei ole tapahtunut koko täälläoloaikanani, vaikka muualta maasta on viesti käynyt, miten aina sataa...

Mutta nyt oikein odottamalla odotan Kajaanin tapahtumia ja Ämmänsaaren kesäteatteritarjontaa, jahka sinne asti pääsen taas...

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

LATOTANSSIT PUIMALASSA

Ensiksikin Hän meinasi tukehtua lihapalaan Wanhan kellarissa. Löin hartioihin, sitten siirryimme eteiseen, jossa nyin epätoivoisen tuloksettomasti Heimlichin otetta kunnes portsari kysyi, voisiko hän tehdä sen. Istahdin koivet velttoina siihen sohvalle ja katselin, sitten minua pyydettiin menemään takaisin pöytään. Huomasin tyynesti suunnittelevani kaikkea eteenpäin, kunnes Hänen paluunsa pöytään laukaisi kyyneleet, käsittämättömän vihastuksen ja helpotuksen...

Hän jatkoi ateriointiaan kuin ei mitään. Minä en saanut enää alas palaakaan. Ihana portsari kävi vähän myöhemmin vielä tarkistamassa, oliko kaikki hyvin.

Tanssien piti alkaa, silti soittajien kapistukset täyttivät lattian ja kysyimme tarjoilijalta, miten nyt näin. Hän neuvoi meille, että jossakin on latotanssit wanhaan tyyliin ja mehän kirmasimme taksiin; ei haluttu tuhlata aikaa bussin odotteluun. Ensimmäinen ulkomaalaistaustainen mies ei ymmärtänyt alkuunkaan, mistä puhuimme ja siirryimme välittömästi seuraavaan taksiin. Tämä nuori mies tiesi heti mistä oli kysymys - sehän on kuuluisa paikka - ja nakkasi meidät.

Anita Hirvonenhan se siellä keikkui ja lauloi. Tanssimme, tanssimme ja tanssimme. Tangot, valssit, humpat, foxit, cha chaat, jenkat ja polkat, tosin viimeksi mainittua soittivat vain kerran pari kappaletta ja toinen jäi tooooosi tyngäksi. Lähtiessä Hän kävi hakemassa Anitalta nimmarin  ja minä kävin vain hikisesti halaamassa. KIITOS!

Tänne tullaan seuraavalla kerrallakin. Koulutuksia ei Hänellekään enää ole (Hän on kuulemma jo täysinoppinut... :)), mutta silti...

P.S. Hänellä olisi ollut vientiä: Parinkymmenen metrin matkalla tiskille kolme naista oli pyytänyt tanssimaan. Hän ei ollut hirvinnyt sanoa ei, oli vain kiitellyt ja jatkanut matkaansa.

perjantai 10. kesäkuuta 2011

VIHDOINKIN!

Tänään pari vuotta kestänyt tuskailu päättyi: Kivi tähtien takaa sai uuden ilmiasun! Nyt se näyttää normaalilta kirjalta; sen liehureunat ovat asettuneet suoraan järjestykseen eikä minun enää tarvitse tuntea punastusta lähettäessäni sitä tilaajille. Vähän muokkasin korjattuun versioon sisältöäkin, joten nyt se on entistä ehompi. Vihdoinkin! Kiitokset Mediapinnalle!

Oman paikkakuntani lehdet eivät ole suuremmin lotkautelleet korviaan; olen heille ihan liian mitätön. Tosin Tyhjästä Kirjasta oli Kainuun Sanomissa sentään jonkinlainen toteamus, jonka kustantaja oli sinne lähettänyt, joten siitä kiitän. Arvosteluun asti lehti ei vaivautunut tälläkään kertaa. Syntymäpaikkakuntani lehti Ylä-Kainuu sen sijaan ei ole viitsinyt laittaa pienintäkään vinkkiä lukijoilleen tästä viimeisimmästäkään kirjasta edes, vaikka juuri siellähän luulisi innokkaimpien lukijoiden löytyvän - ainahan se oman paikkakunnan kasvatti kiinnostaa, yleensä.

No, ei haittaa, enhän koskaan julkisuuteen ole kaivannutkaan, mutta hiukan mitättömäksi lytätyltä minusta kyllä tuntuu. Ehkä kumpikaan lehdistä ei ole ollut edes kiinnostunut lukemaan kirjojani; taustalla kai pitäisi olla jonkin ison kustantajan arvovalta. Muualle arvostelukappaleita ei kai ole lähetettykään - en osannut uskoa muualla olevan kiinnostusta tuntemattoman kirjoittajan osittain omaelämäkerrallisiin lastenkirjoihin.

Mutta nyt aion kuitenkin käydä vaihtamassa sekä Kajaanin että Suomussalmen kirjastoihin uudet kappaleet, ne oikeat niiden liehureunaisten tilalle. Heti kun ehdin.

Kaikesta huolimatta olen tyytyväinen; olenpahan edes jotain saanut aikaan ja läheisteni ja ystävieni kannustus riittää. Jatkan kirjoittamista.

LUETUIMMAT