KAENUULAESTA RUUVVINKEKSIJÄPORUKKOA?

Ihmeellisen epätodellinen tunne valtasi aamulla mielen. Olinkohan vahingossa jotenkin kvantannut talven yli, koska vaikutti siltä kuin olisin parhaillaan lukemassa mahtavaa aprillipilaa paikallisesta lehdestä.

Kainuuko muka köyhä, minun pieni rakas Kainuuni? Mitästä tyhjää! Ei se mikkää köyhä eikä kippeä ou, ei Kajjaani ainakaan, turhaan ne jotkut vanhusten ja lastenkin puolesta taistelevat tuppuroivat, näköjään, sillä jos kerran toiselta puolen moalimoa kannattaa tilata hyvänhintainen taideteos muutenkin ison tappelun takana olleeseen kylpylämonumenttiin, niin kyllä maar ne vanhuksetkin sun muut puutteenalaiset tarpeensa saavat runsain mitoin tyydytettyä. Vammitä? Muutenhan tässeioo mittää järkeä.

Eikö Kainuun kannatakaan tukea paikallisia ideoijia, ei sijoittaa kainuulaiseen taiteeseen, ei luottaa siihen, että maasta se pienikin ponnistaa? Voi itku!

Huippua tässä on vielä sekin, ettei niitä toisia ehdotuksia kukaan päässyt näkemäänkään, eivät niin kaupunkilaiset kuin eivät myöskään toiset ehdotuksensa jättäneet. No, nyt niitä kaikkia voi kuitenkin käydä vilkaisemassa kaupungintalon alakerran arkistossa.

Mut Kainuhun kansa, ah arpasi lyö, sillä kohtahan meillä on mahdollisuus pylläyttää nykyiset raadit ja heidän joukoissaan piilottelevat ruudinkeksijäneropatit ihan vaikka mihin pellepajaan takaisin, tai vaikkapa juuri sinne, missä se ruuti alun perin keksittiinkin.

En minä ilkeä tahdo olla, mutta niin usein olen surrut tämän Kainuuni retuuttamista toisesta älynväläyksestä toiseen, etten millään pysty pitämään sisälläni tätä epätoivon tunnetta, mielessäni pyöriviä loppumattomia kysymyksiä. Sillä vaikka muka parannuksia kuulemma tapahtuu koko ajan ja kaikkialla, niin miksi sitten pienet, vähäväkiset ihmiset kärsivät?

HM... NE ENTISET HYVÄT AJAT?

Syyskuun ensimmäinen, ennen muinoin koulunaloituspäivä. 

Oi, miten kauan siitä onkaan! Huoh.

Sain käydä muuten kuunteluoppilaanakin sitä edeltävänä vuotena muutaman päivän ajan. Sain viitata, vastata ja lukeakin tunnilla opettajan lainaamasta aapisesta. Minähän osasin, olinhan oppinut lukemaan jo ikuisuuksia sitten. (Kainuun Sanomista opettelin ihan ite. Se oli ensimmäinen aapiseni.) Aah, miten mahtava tunne se olikaan! Olin ISO!

Kouluhan alkoi niinä entisinä hyvinä aikoina syyskuun ensimmäisenä, lauantaisinkin oli oppitunteja, asuttiin asuntolassa heti ekapäivästä lähtien (mikä ikävä kotiin!!!). Yks lomapäivä oli kuukaudessa, kuukausiloma nimeltään siis ja yleensä se oli maanantai. Myös jonkinlaista pehmyttä laskua kai jossain määrin lie ollut sekin, että ekaluokalla olivat maanantait vapaat. Sitä vain en muista, olivatko ne koko lukuvuoden vai vain syyslukukauden...

Nykyisen syysloman paikalla oli potunnostoloma ja joululomaa kesti kokonaista kolme viikkoa, mikä pisti äidin joskus haikailemaan loman loppumista, sillä kolme kolmen vuoden sisään syntynyttä epeliä taisi olla aikamoinen keitos pirtin ja yhden kamarin mökissä. 

Eikä älytty ees nikotella; niin vain oli. 

KARVAT PYSTYSSÄ

Luen karvat pystyssä Kainuun Sanomista kirjoituksia vanhojen ihmisten kohtelusta.
Eräs tytär kertoo siinä odottaneensa 86-vuotiasta äitiään KAKSissa ollakseen läsnä tutkimuksissa, joita varten äiti tuodaan tk:sta.
Ja invataksi tuokin hänet, pyörätuolissa yöpukusillaan, ilman mitään päällysvaatetta, ilman edes huopaa suojanaan, huolimatta siitä, että tuuli viuhuu ja on talvi. Tytär oli soittanut terveyskeskukseen ja kysynyt, MIKSI. Sieltä oli vastattu, etteivät olleet hoksanneet katsoa ulos että olisivat nähneet, millainen ilma oli...

Nähneet tuulen? Hyvänen aika. Eikö siellä tiedetä, että talvella ulkosalla on pikkusen kylmempää kuin kesällä??? 

Toinen kertoo tilanneensa jo kolmannen kerran ambulanssin tavaratalon lattialle lyyhistyneelle vanhukselle. Kukaan ei siis huolehdi näistä iäkkäistä yksinäisistä... 

MITÄ MEIDÄN MAALLEMME ON TAPAHTUNUT?
MIKÄ ON MENNYT VINOON? Ennenhän ainakin jotenkin pidettiin huolta vanhoistakin, huolimatta siitä, etteivät he jaksaneet enää olla tuottavia.

Eipä ole ensimmäinen kerta kun tämä asia itkettää ja raivostuttaa!

VIHDOINKIN!

Tänään pari vuotta kestänyt tuskailu päättyi: Kivi tähtien takaa sai uuden ilmiasun! Nyt se näyttää normaalilta kirjalta; sen liehureunat ovat asettuneet suoraan järjestykseen eikä minun enää tarvitse tuntea punastusta lähettäessäni sitä tilaajille. Vähän muokkasin korjattuun versioon sisältöäkin, joten nyt se on entistä ehompi. Vihdoinkin! Kiitokset Mediapinnalle!

Oman paikkakuntani lehdet eivät ole suuremmin lotkautelleet korviaan; olen heille ihan liian mitätön. Tosin Tyhjästä Kirjasta oli Kainuun Sanomissa sentään jonkinlainen toteamus, jonka kustantaja oli sinne lähettänyt, joten siitä kiitän. Arvosteluun asti lehti ei vaivautunut tälläkään kertaa. Syntymäpaikkakuntani lehti Ylä-Kainuu sen sijaan ei ole viitsinyt laittaa pienintäkään vinkkiä lukijoilleen tästä viimeisimmästäkään kirjasta edes, vaikka juuri siellähän luulisi innokkaimpien lukijoiden löytyvän - ainahan se oman paikkakunnan kasvatti kiinnostaa, yleensä.

No, ei haittaa, enhän koskaan julkisuuteen ole kaivannutkaan, mutta hiukan mitättömäksi lytätyltä minusta kyllä tuntuu. Ehkä kumpikaan lehdistä ei ole ollut edes kiinnostunut lukemaan kirjojani; taustalla kai pitäisi olla jonkin ison kustantajan arvovalta. Muualle arvostelukappaleita ei kai ole lähetettykään - en osannut uskoa muualla olevan kiinnostusta tuntemattoman kirjoittajan osittain omaelämäkerrallisiin lastenkirjoihin.

Mutta nyt aion kuitenkin käydä vaihtamassa sekä Kajaanin että Suomussalmen kirjastoihin uudet kappaleet, ne oikeat niiden liehureunaisten tilalle. Heti kun ehdin.

Kaikesta huolimatta olen tyytyväinen; olenpahan edes jotain saanut aikaan ja läheisteni ja ystävieni kannustus riittää. Jatkan kirjoittamista.

KUN OBAMAN ROUVA KYLÄÄN TULI :D

Vaalit on sitten tältä erää ohi. Äänestämässä kävimme maalta palattuamme, viimeisen tunnin vieriessä. Vaalikeskustelujakaan en sen kummemmin ollut seurannut, koska alusta alkaen tiesin, kenelle ääneni antaisin. Äänestänhän aina henkilöä, en puoluetta. Ilmoitinpa Kätönkoulun ulko-ovella kainosti hänellekin, ketä nyt sopisi äänestää. ;)

Alkuillasta seurasimme tulospalvelua, mutta sitten runsaan ulkona oleskelun aiheuttama väsymys pisti päät tyynyihin eikä Nukkumattia tarvinnut kauan houkutella. Unessa meille sitten tulikin yllättäen Obaman vaimo lapsineen kyläilemään ja ihmeekseni hän puhui varsin hyvää suomea. Kertoi minulle vielä luottamuksellisesti jotakin, josta en tietenkään hiisku tässä sanaakaan... ;)

Aamun Kainuun Sanomat toi tiedoksemme sangen arvattavissa olleen Persujen "jytkyn" (tuo sana on mielestäni kyllä ihan pöhkö, vaikka tavallaanhan se jotenkin kiteytyy jo Soinin persoonaankin), mutta Kainuun viisi edustajanpaikkaa ylittivät mieluisasti ennakko-odotukset.

HURRAA! Jospa se yöjuna vielä sittenkin siellä jossakin lukittujen porttien takana takajaloilleen jo malttamattomana kirmailisi...

Minun Kainuuni!

JOKAINEN IHMINEN ON LAULUN ARVOINEN

Tohtori Kiminkinen rakastaa mummoja, kertoo Pekka Leiviskä torstain (10.6.2010) Kainuun Sanomien sivulla B12. Telkkarilääkäri Tapani Kiminkinen oli pistäytynyt luennoimassa Naapurivaaralla ja suoraan tapaansa kertonut asioista niin kuin ne ovat, kaunistelematta, ilman kapulakieltä.

Olen ennenkin puhunut Kiminkisestä, ihailevaan sävyyn tietysti, kuinkas muuten. Onhan hänellä niin samanlaiset mielipiteet kuin minullakin siitä, että rakkaus ja toisista välittäminen ovat tärkeimpiä asioita ihmisten kesken. Ja että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ja jokaisen elämä on yhtä arvokas. Toisin sanoen viisas mies siis...;)

Kirjoituksensa loppuun Pekka Leiviskä on koonnut Kiminkisen sanomuksista muutaman kivan tiivistelmän, jota tuo linkki ei näytä, valitettavasti, joten jospa uskaltaisin kopsata ne tähän. Eli: 1. Me ei hallita elämää, me tuskin hallitaan painoa. 2. Pitäkää tisseistänne huolta. Kopeloikaa ne itse. 3. Viimeistään siinä vaiheessa pitää olla huolestunut, kun niitä kalliimpia kilkuttimia ei näy. 4. Nuorta miestä kiinnostaa seksi, keski-ikäistä sanomalehti ja sen jälkeen suolen toiminta. 5. Ei ole itsestään selvää, että saa nousta seuraavaan päivään.

Hyvä mies se Kiminkinen. Ja hyvä lehti tämä Kainuun Sanomat. :)

Jokainen ihminen on laulun arvoinen