Syyskuun ensimmäinen, ennen muinoin koulunaloituspäivä.
Oi, miten kauan siitä onkaan! Huoh.
Sain käydä muuten kuunteluoppilaanakin sitä edeltävänä vuotena muutaman päivän ajan. Sain viitata, vastata ja lukeakin tunnilla opettajan lainaamasta aapisesta. Minähän osasin, olinhan oppinut lukemaan jo ikuisuuksia sitten. (Kainuun Sanomista opettelin ihan ite. Se oli ensimmäinen aapiseni.) Aah, miten mahtava tunne se olikaan! Olin ISO!
Kouluhan alkoi niinä entisinä hyvinä aikoina syyskuun ensimmäisenä, lauantaisinkin oli oppitunteja, asuttiin asuntolassa heti ekapäivästä lähtien (mikä ikävä kotiin!!!). Yks lomapäivä oli kuukaudessa, kuukausiloma nimeltään siis ja yleensä se oli maanantai. Myös jonkinlaista pehmyttä laskua kai jossain määrin lie ollut sekin, että ekaluokalla olivat maanantait vapaat. Sitä vain en muista, olivatko ne koko lukuvuoden vai vain syyslukukauden...
Nykyisen syysloman paikalla oli potunnostoloma ja joululomaa kesti kokonaista kolme viikkoa, mikä pisti äidin joskus haikailemaan loman loppumista, sillä kolme kolmen vuoden sisään syntynyttä epeliä taisi olla aikamoinen keitos pirtin ja yhden kamarin mökissä.
Eikä älytty ees nikotella; niin vain oli.
2 kommenttia:
Voi kun tuli lapsuus mieleen. Niin elävästi muistelet. Näin se oli.
Ja asuntolassa, kuten muuten koulussakin, lapset osallistuivat töihin. Kannettiin puita ja vettä,lakaistiin ja luututtiin lattioita (joka aamu sekin työ), katettiin ruokasalin pöytiä, korjattiin ne myös ruokailun jälkeen, kuivattiin astioita... ts. tehtiin niitä töitä, joita varten myöhemmin oli työntekijät erikseen. Nykyäänhän puhuttaisiin lapsityövoiman hyväksikäyttämisestä, meille se oli normaalia elämää. Mutta sittenpä ei oltukaan ihan avuttomia kun omille siiville noustiin.
Lähetä kommentti