"Kotona Una purkaa kasseja makuuhuoneessa Hurman istuessa olohuoneen sohvalla.
Selvä, tietysti Una lähtee, onhan hän eläkkeellä ja Hurma vielä muutaman kuukauden töissä.
Kun kerran käsketään, niin miksi jäädä? Ei Una uskaltaisikaan.
- Saanko olla huomiseen, niin että voin hakea apteekista lääkkeet? hän kysyy ja saa armollisesti luvan.
- Älä vain lähde omalla autolla tuossa mielentilassa, Hurma lisää.
Oho, se on kuitenkin vielä huolissaan mielentilastani! välähtää Unan mielessä, muttei sano mitään,
eikä hän toki autolla lähtisikään, sillä nyt on päästävä mahdollisimman kauas.
Mieleenkään ei tule mennä lääkäriin, sillä jos hän menisi ja tämä näkisi haavat päälaella sekä lähes koko selän peittävän mustelman, hänen velvollisuutensa olisi kai ilmoittaa poliisille ja silloin Hurman eläkkeelle pääsy virassa ollen tyssäisi siihen.
Ei Una mitenkään voisi tehdä niin lopullisesti pahoin rakkaalle ihmiselle, olkoonpa tämä nyt sitten vaikka
kuinka hänen pahoinpitelijänsä."
(Una)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti