SAAT LÄHTEÄ TÄSTÄ TALOSTA

"Kotona Una purkaa kasseja makuuhuoneessa Hurman istuessa olohuoneen sohvalla.

- Saat lähteä tästä talosta. Jos sinä et lähde, niin minä lähden. Pelkään, mitä sulle teen vielä, jos jäät.

Selvä, tietysti Una lähtee, onhan hän eläkkeellä ja Hurma vielä muutaman kuukauden töissä.

Kun kerran käsketään, niin miksi jäädä? Ei Una uskaltaisikaan.

- Saanko olla huomiseen, niin että voin hakea apteekista lääkkeet? hän kysyy ja saa armollisesti luvan.

- Älä vain lähde omalla autolla tuossa mielentilassa, Hurma lisää.

Oho, se on kuitenkin vielä huolissaan mielentilastani! välähtää Unan mielessä, muttei sano mitään,

eikä hän toki autolla lähtisikään, sillä nyt on päästävä mahdollisimman kauas.

Mieleenkään ei tule mennä lääkäriin, sillä jos hän menisi ja tämä näkisi haavat päälaella sekä lähes koko selän peittävän mustelman, hänen velvollisuutensa olisi kai ilmoittaa poliisille ja silloin Hurman eläkkeelle pääsy virassa ollen tyssäisi siihen.

Ei Una mitenkään voisi tehdä niin lopullisesti pahoin rakkaalle ihmiselle, olkoonpa tämä nyt sitten vaikka

kuinka hänen pahoinpitelijänsä."

IHAN ASIASTAKO?

"Ambulanssia ei siis tilata eikä poliisia. Mitä ne lapsetkin sanoisivat, jos Una tekisi kuten pitäisi, saattaisi pahantekijän vastuuseen? Veisi heiltä isän pois, sallisi häpeän lankeavan heidänkin ylleen…

Ei, mahdotonta!

Hän siirtyy sisälle, istuu huumaantuneena nojatuolissa ja antaa ajan ryöpytä ylitseen; ei pysty vielä sulattamaan raakaa todellisuutta. Toiset eivät puhu asiasta, Hurman siskohan oli sisällä, joten vain avokki näki kaiken eikä hänkään mainitse sitä. Vaikuttaa siltä kuin kaikki olisi Unan syytä!

Ihan asiastako hän sai siis halosta päähänsä?

Ne sulkeutuvat vinttihuoneeseen kolmisin. Una istuu yksin alhaalla ja päättää sitten, että hänelläkin on oikeuksia. Vähäisiä, mutta joitakin sentään. Niinpä hän nousee portaat ja avaa vinttihuoneen oven.

Keskustelu lakkaa ja Hurma on ihan sennäköinen, että on kertonut juuri siskolleen ja tämän avokille,

miten se on jättämässä Unan, koska sitä odottaa ihanampi syli, kiehtova työkaveri, jonka luota oli jo monet kerrat palannut Unan viereen, teeskennellen, tähän katsomatta, kuvitellen, ettei Una tietäisi…

No, Una sieppaa viinilöntin ja palaa alas. Puhukoot ja suunnitelkoot nyt, entiseen ei ole paluuta. Kaikki on romahtanut, sillä onko rakkautta se, että toisen pahoinpitelee noin julmasti?

Hän ei saa kuitenkaan kurkustaan mitään alas ja menee nukkumaan.

Hurmahenki kömpii viereen myöhemmin.

Avokki lojuu olohuoneen sängyllä puoleen yöhön, pitää vahtia."

HÄMÄRÄN NAISIA?

Passi on vanhentunut tammikuussa. Käyn kuvassa (HUH!) ja varaan ajan poliisilaitokselta. Miehen kans ei päästä yhtä aikaa, joten varaamme ajan puolen tunnin välein. Pelkään, ettei sormenpäistäni saa jälkikuvaa otettua. No oikeasta se tulee aika helposti, vain muutaman kerran tarvitsee muuttaa sormen asentoa, mutta vasemmasta kokeillaan kaikki sormet, pyyhitään välillä puhdistuspyyhkeellä, mutta ei. Lopulta peukalo armahtaa.

Onhan mulla ollut vaikeuksia päästä kuntosalillekin, kun järjestelmä ei ole suostunut päästämään ovesta, kun ei sormenjälki näy. Toivottavasti rajalla ei koskaan käy noin. Oiskohan minut tarkoitettu hämäränhommiin kun sormenjälkiä ei tuu näkyville?