perjantai 29. huhtikuuta 2011

HUHTIKUUN TYTÖT

Käytiin sitten kärsimässä Vares-elokuva Huhtikuun tytöt. Mitä älytöntä teurastusta ja väkivaltaa! Tein jo alkumetreillä, kesken ensimmäisen verisen kohtauksen poislähtöä, mutta Hän ei tykästynyt ajatukseen, kehotti vain sulkemaan silmät pahojen kohtausten ajaksi. Tottelin ja kestin loppuun, mutta taitaapa aikaa vierähtää ennen kuin toiseen samantyyppiseen haksahdan. Samaan lopputulokseen päätyi kyllä sitten Hänkin.

Yleensä välttelen väkivaltaohjelmia, ne kun tuovat pelkkää ahdistusta vain. Nytkin lähdin ainoastaan ja vain Hänen seurakseen, kun oli vielä jäljellä yks pojalta joululahjaksi saatu elokuvalippu.

Vares-kirjojen lukeminen on tyystin toista kuin niiden katseleminen. Tosin joskus olen itsekseni kummastellut, miksi ihmeessä joku saattaa edes kirjoittaa tuollaisista asioista - siinähän joutuu itse olemaan sen pahan vallassa koko luomistyön ajan. Tai ainakin niin otaksun, sillä itse elän täysin siinä maailmassa, mistä kulloinkin kirjoitan. Tosin onhan siinä tietenkin sekin mahdollisuus olemassa, että sysää omat tunteensa syrjään ja kertoo kaikesta tunteettomasti, ikään kuin syrjästä katsoen... No, kaikilta ei onnistu sekään.

Ainoa valopilkku taisi olla siinä, kun ovella osuin muutamaan entiseen työtoveriin ja sain vaihtaa heidän kanssaan pari sanaa... Niin, ja nyt en sitten ainakaan nukahtanut! :)

Tässä Iltalehden arvostelu kyseisestä elokuvasta.

maanantai 18. huhtikuuta 2011

KUN OBAMAN ROUVA KYLÄÄN TULI :D

Vaalit on sitten tältä erää ohi. Äänestämässä kävimme maalta palattuamme, viimeisen tunnin vieriessä. Vaalikeskustelujakaan en sen kummemmin ollut seurannut, koska alusta alkaen tiesin, kenelle ääneni antaisin. Äänestänhän aina henkilöä, en puoluetta. Ilmoitinpa Kätönkoulun ulko-ovella kainosti hänellekin, ketä nyt sopisi äänestää. ;)

Alkuillasta seurasimme tulospalvelua, mutta sitten runsaan ulkona oleskelun aiheuttama väsymys pisti päät tyynyihin eikä Nukkumattia tarvinnut kauan houkutella. Unessa meille sitten tulikin yllättäen Obaman vaimo lapsineen kyläilemään ja ihmeekseni hän puhui varsin hyvää suomea. Kertoi minulle vielä luottamuksellisesti jotakin, josta en tietenkään hiisku tässä sanaakaan... ;)

Aamun Kainuun Sanomat toi tiedoksemme sangen arvattavissa olleen Persujen "jytkyn" (tuo sana on mielestäni kyllä ihan pöhkö, vaikka tavallaanhan se jotenkin kiteytyy jo Soinin persoonaankin), mutta Kainuun viisi edustajanpaikkaa ylittivät mieluisasti ennakko-odotukset.

HURRAA! Jospa se yöjuna vielä sittenkin siellä jossakin lukittujen porttien takana takajaloilleen jo malttamattomana kirmailisi...

Minun Kainuuni!

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

"SINÄ OLET LÄMMIN HELLYYTENI"

Aurinkoinen taisi muuttuakin pilviseksi ja sateiseksi. Mutta mikä ihana sade! Miten se lämmittääkään ja sulattaakaan talviset möykyt sisältäni! Niin ikävä minulla on sinua kesä ollut…

Muutenkin tässä ikävöin. En pääse yksille tärkeille synttäreille, kuusvuotissellaisille, työjuttuja, tosin ei minun… :I Paketin sen sijaan kuitenkin sain lähetetyksi.

Haikein mielin ja samalla tahattomasti pyrskähdellenkin kyllä muistelen viimekertaista mummoilumatkaani, esimerkiksi nyt sitäkin kun Pinja kietoi äitinsä villatakkia ympärilleen ja lauleskeli, että sinä olet lämmin hellyyteni - yöpyn vyötärön yli äidin mustat pikkarit pilkistäen; ne hän oli ähertänyt jalkaansa suihkusta päästyään. Täynnä kaipausta hänkin; äiti oli nimittäin tällä kertaa Pepin kanssa kaupungilla kahdenkeskistä aikaa viettämässä…

Tai sitä, kun baletin jälkeen oltiin nauttimassa Kampin buffetista, jolle ukki ja enokin ennättivät. Siellä Pinja sai lasten noutopöydästä lautaselleen kanankoiven, muuta ei halunnut, mutta sitten hän pysähtyi ihailemaan miten kivasti se liikkui lautasella... ja ihan yhtä kivastihan se sitten liukahtikin reunan yli lattialle... Oi ja voi...Huokausten sävel soi...

Ja ajatusten taustalla leijuu sekin hetki, jolloin Peppi leikkeli hänelle ostamani sangen mieluisat leggingsit Pinjalle suuttuessaan. Tuli kuitenkin heti kertomaan tapahtuneesta katkeraan itkuun ratketen. Mummin sydänriepu läikähteli säälistä ja vähän mielipahastakin sen vuoksi, että lapsi joutui huomaamaan, miten hänen raivonsa pystyi satuttamaan niitäkin, joihin se ei edes kohdistu. Myöhemmin Peppi ilahtuen hoksasi, että jospa hän saisikin tehdyiksi niistä leikellyistä sortsit, mutta mummi tiesi paremman keinon; hän otti leikatut ihanuudet kassiinsa ja lupasi keksiä niille kotonaan jonkin ratkaisun...

Ja nyt sitten mummolan kaapissa on yhdet keskellä kyynärpäätä sijaitsevien peukaloiden kokoonkursimat ihanuudet - ja uudet korvikkeet ovat matkalla synttäreille. Toivottavasti paketti ehtii ajoissa.


tiistai 5. huhtikuuta 2011

MUSTAN SEPPO JA MUITA IHMISIÄ

Kävimmepä sunnuntaina vaihteeksi ihailemassa Suomussalmelle perustetun Teatteri Retikan perushahmoa Eero Schroderusta. Tällä kertaa hän esiintyi Kajaanin kaupunginteatterissa. Voi että saatiin taas olla ylpeitä kainuulaisesta osaamisesta!

Tunnelmaani tosin haittasi ihan vähän se, kun Hän vieressäni pukkasi välillä hienovaraisen muistutuksen siitä, että ilakoin vähän liian kuuluvasti (vaikka mielestäni helähdin ihan vain joskus, pikkiriikkisen, muut nauroivat estelemättä ääneen…). Mutta kun se Eero ON niin hauska!

LUETUIMMAT