HUHTIKUUN TYTÖT

Käytiin sitten kärsimässä Vares-elokuva Huhtikuun tytöt. Mitä älytöntä teurastusta ja väkivaltaa! Tein jo alkumetreillä, kesken ensimmäisen verisen kohtauksen poislähtöä, mutta Hän ei tykästynyt ajatukseen, kehotti vain sulkemaan silmät pahojen kohtausten ajaksi. Tottelin ja kestin loppuun, mutta taitaapa aikaa vierähtää ennen kuin toiseen samantyyppiseen haksahdan. Samaan lopputulokseen päätyi kyllä sitten Hänkin.

Yleensä välttelen väkivaltaohjelmia, ne kun tuovat pelkkää ahdistusta vain. Nytkin lähdin ainoastaan ja vain Hänen seurakseen, kun oli vielä jäljellä yks pojalta joululahjaksi saatu elokuvalippu.

Vares-kirjojen lukeminen on tyystin toista kuin niiden katseleminen. Tosin joskus olen itsekseni kummastellut, miksi ihmeessä joku saattaa edes kirjoittaa tuollaisista asioista - siinähän joutuu itse olemaan sen pahan vallassa koko luomistyön ajan. Tai ainakin niin otaksun, sillä itse elän täysin siinä maailmassa, mistä kulloinkin kirjoitan. Tosin onhan siinä tietenkin sekin mahdollisuus olemassa, että sysää omat tunteensa syrjään ja kertoo kaikesta tunteettomasti, ikään kuin syrjästä katsoen... No, kaikilta ei onnistu sekään.

Ainoa valopilkku taisi olla siinä, kun ovella osuin muutamaan entiseen työtoveriin ja sain vaihtaa heidän kanssaan pari sanaa... Niin, ja nyt en sitten ainakaan nukahtanut! :)

Tässä Iltalehden arvostelu kyseisestä elokuvasta.