Kiitos, kultaiset satunnaiset vilkuilijat! Palaan, mikäli jokin asia siihen viekoittelee. Ja ainahan se jokin... Kuitenkin. Vääjäämättä.
sunnuntai 25. toukokuuta 2014
MUSTEEN LOPPU?
Kynästäni on loppunut muste. Siksi yhä useammin hiipii mieleeni ajatus pistää tämä ns. blogi jäähylle, koska eihän se mikään oikea ole koskaan ollutkaan, kuten niin usein olen jaksanut painottaa, pelkkä harjoittelusivusto vain, ja ikävä kyllä myöskin joskus tunteiden myllerryskentäksi valtautunut. Luonnonlapsen lailla en osaa piilottaa päivieni konkelointia. Eikä minulla sanojakaan enää, eikä voimia... Eikä Luojan kiitos tunnettuuttakaan.
Kiitos, kultaiset satunnaiset vilkuilijat! Palaan, mikäli jokin asia siihen viekoittelee. Ja ainahan se jokin... Kuitenkin. Vääjäämättä.
Kiitos, kultaiset satunnaiset vilkuilijat! Palaan, mikäli jokin asia siihen viekoittelee. Ja ainahan se jokin... Kuitenkin. Vääjäämättä.
Tunnisteet:
blogi,
eloon,
LEPATUSTA JA LIITELYÄ,
muste,
runo,
Tuure Kilpeläinen
perjantai 23. toukokuuta 2014
KUIN PUULLA PÄÄHÄN...
Rakastan vanhoja suomalaisia elokuvia, ovat ne niin huvittavia. Niissä
ulkomaillakin puhutaan suomea ja muutenkin meno on niin hulvatonta, että katsoessa unohtuvat nykymaailman menot ja tulot. Kitara soi, lauletaan ja tanssitaan. Niissä oikeus voittaa lähes aina, (noo, ne hirveät murhenäytelmät ovat asia erikseen), ihan kuten meillä Suomessakin ennen. Pus. Ja
loppu hyvin, kaikki hyvin…
En millään haluaisi äänestää, vaikka pitäisi. Mutta kun... kaikki valta omasta maasta valuu
tätä nykyä isoille maille, jotka määräävät jopa meidän lämmityksestämmekin - puuvaltiossa muka ei saisi lämmittää puilla... Vai miten se meni? Ja piskuinen kotimaamme saa kaikkien uurastustensa jälkeen
maksettavakseen tuhlarivaltioiden velat ja elannot, ja vanhuksemme ja
lapsemme kärsivät.
Miksei meidän pikkuinen maamme saa koskaan hengähtää? Onko näiden nuorten
huimapäiden (jotka me kurjat äänestimme hoitamaan aikuisten asioita)
heittelehtiviä suunnistuksia pakko noudattaa? Vaikka heti kohta näimme, mihin
se johtaa? Nouseeko keskuudestamme joskus joku Mooses, joka palauttaa nuo päättävät
ressukat vielä joskus ruotuun?
En minä itseni vuoksi hätäile, koska tämä
elämähän on nähty, mutta noiden rakkaitten pikkuisteni, lastenlasteni tähden…
No, en minä osaa politikoida, omia maatiaismietteitäni vain kirjailen yksinäisyyttä karkotellessani. Vieläkään en osaa suhtautua siihen. Yksinäisyyteen. Olen kuin puulla päähän lyöty yhä. Kirjaimellisesti, olenhan kokenut senkin.
No, en minä osaa politikoida, omia maatiaismietteitäni vain kirjailen yksinäisyyttä karkotellessani. Vieläkään en osaa suhtautua siihen. Yksinäisyyteen. Olen kuin puulla päähän lyöty yhä. Kirjaimellisesti, olenhan kokenut senkin.
Tunnisteet:
HAJATTELUA,
kotimaa,
lapsenlapset,
Mooses,
äänestys
keskiviikko 21. toukokuuta 2014
KESÄÄN PAIKATUIN SIIVIN
Kasteinen
maa luovuttaa auringolle unensa
ja aurinko
juo sen usvaisin henkäyksin.
Pensaat
levittävät käsivartensa
suojellen,
varoen…
Sillä
siipeni lepäävät myttynä vierelläni.
Voimattomina
ja särkyneinä
raivoavien
myrskyjen tikareista,
uupuneina Elämän
tuulten heittelyistä,
viiltyneinä
puhjenneiden unelmien haavoista.
Kukka ojentaa
metensä
ja
mehiläinen hunajakennonsa.
Perhonen tarjoaa
siipiään unelmilleni,
mutta enhän
niitä voi ottaa –
en sen
ainoaa elämää viedä.
Minun on
paikattava omat siipeni.
lauantai 17. toukokuuta 2014
JAHKA JALKANI JOUTUVAT
Lintujen
laulu ravistaa sydämeni jäisistä peitteistään,
sulattaa
roudan, avaa patojen luukut.
Kanssa pääskyjen se lennähtää pohjoiseen,
rakkaan
järveni rantamille, pienen
mökkini portahille.
Mökkiranta odottaa.
Syli avoimena.
Käsivarret syleilyyn levitettyinä.
Kyllä minä tulen.
Jahka jalkani joutuvat;
ne kun eivät aina ennätä sydämen kyytiin.
Mökkiranta odottaa.
Syli avoimena.
Käsivarret syleilyyn levitettyinä.
Kyllä minä tulen.
Jahka jalkani joutuvat;
ne kun eivät aina ennätä sydämen kyytiin.
Tunnisteet:
MINUN KAINUUNI,
mökki,
pääskynen,
sydän,
VÄRSSYILYÄ © Sylviira
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
LUETUIMMAT
-
Loskaista on, jalat kastuvat. Illalla Pinjuska kääriytyy mummiin, käy masun päällä rauhoittumassa, sitten linnoittautuu kainaloon. ...
-
Hyvää Joulua! :) ”Teille on syntynnä Vappaottaja”, eli Luukkoan jouluevankeljumi kaenuulaesittaen: Siihe aekaan Aokusti-keisari anto me...
-
Mökkimatkalla aikaudun Iihin , jossa asuin noin 34 vuotta sitten. Ihmettelen ja loksauttelen leukojani tuon tuostakin, sillä kovin palj...
-
Mummi oli nostelemassa karjalanpiirakoita pöydälle, kun hän kuuli auton kaartavan pihaan. Hän meni ovelle. Kun se aukesi, takana seisoi ma...
-
Seitsemän vuoden sisällä olen kokenut kolme leikkausta, joista ensimmäinen oli kaikkein kipein, satuttavin ja yllättävin. Silloin minut leik...
-
--> Tämänkertaisen Rokualle tulon syyksi paljastukoon nyt se, että kahdestaan halusimme juhlistaa päivää, jolloin tulee vierähtänee...
-
Kävimmepä sunnuntaina vaihteeksi ihailemassa Suomussalmelle perustetun Teatteri Retikan perushahmoa Eero Schroderusta . Tällä kertaa hän esi...
-
Oi mikä tärkeä päivä tänään perheessämme onkaan! Pepille nimittäin aukeaa tänään opin ohdakkeisen tien ensimmäinen, salaperäinen ja ikimuist...
-
Renkaat humisevat vaimeasti, kun tie ahmii autoa. Puristan rattia ja koetan karistaa mielestäni siellä pörrääviä ajatuksia, mutta ne ilkkuva...