maanantai 28. huhtikuuta 2014

Tältä viikonlopulta odotin paljon. Odotin tapaavani vuosikausien jälkeen entisiä koulu- ja työtovereitani. Toisin kävi, sillä yhtään entisen elämän tuttua naamaa en nähnyt...

Ilmoittautumisten lomassa kävin syömässä yhden seniorikollegan kanssa. Eturuokana oli aivan ihanaa kalaseljankaa, johon läpsäytin lusikallisen smetanaa. Kun jälkiruokana olevan marjapiirakan vieressä komeili samannäköinen, epäilyttävästi, luulin ilman muuta sitä kermavaahdoksi, ja nostin lusikallisen piirakan päälle. No, se ei ollut- Hih. Kollegani teki samn erehdyksen, mutta hän totesi tyynesti, että kyllä tämän voi syödä, eipähän ole niin makeaa. :)

torstai 24. huhtikuuta 2014

VIESTI

Ahh…
Nousevan maan tuoksu
ja heräävän metsän harsoinen valo…

Ylleni kaartuva oksa puhkeilee.
Sen sisältä pinnistää verso.

Elämän ja toivon verso.


sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

MUNANAINEN :D

Helsingin asemalla mummin huomion nappaa pari vilistävää ponia ja kohta toinen niistä kiepsauttaa itsensä mummin kaulaan ja puristaa. Toinen, iso reppu selässään korskahteleva kietoutuu kaikilla koivillaan mummin ympärille. No, pystyssä pysyttiin.

Sitten mennään lippuautomaatille ja ostaa pärskäytetään junaliput seuraavaan lähtevään junaan. Hetken kuluttua poniemo pyytää tarkistamaan, mihin aikaan juna lähtisi. Nähtyään sen hän pinkaisee hurjaan laukkaan pikkuponit ja mummiponi kintereillään; aikaa lähtöön on jäljellä yksi minuutti! Oottakaa mummia! hätäilee Pinjuska mummin vierellä kiiruhtaessaan, mutta mummi kehottaa lasta juoksemaan vain sen minkä kintuista irtoaisi. Peppi hyppää junan ovesta ensimmäisenä, sitten Pinja ja viimeisenä porhaltaa mummi kuin höyryveturi. Äiti ryhtyy vilkuttamaan, ja sitten se juna lähtee... 
Junassa löytyy leikkivaunu oitis ja ihme ja kumma: muita lapsia siellä ei näykään, aikuisia vain. No, eihän se menoa hidasta mitenkään, joten vilske alkakoon. Kohta olisi luullut, että kyseinen vaunu on täynnä lapsia... Pinjuska ilmestyy välillä koukussa mummin viereen ja vinkuu: "Kato mummi, mä oon munanainen."

Periasemalla odottaa työkeikaltaan palannut eno ja huiskauttaa joukon mummolaan, joka kultaisena ja lämpöisenä avaa tulijoille ovensa.


lauantai 12. huhtikuuta 2014

VINKSIN VONKSIN

Mummin pää oli vinksin vonksin. 
Siellä surrasi ja pörräsi, humisi ja murisi. 
Otsassa kipunoi; jokin lyttäsi raskaalla moukarilla kalloon tositarkoituksella. Silmät näyttivät epätasaisen tarkkaa kuvaa maailmasta, joka etääntyi ja palasi sekä kipusi välillä taivaisiin mätkähtääkseen sieltä säkenöiden alas kouristelevaan lattiaan. Paleli. Ja illalla pitäisi lähteä noutamaan paria villivarsaa Helsingin asemalta! No, asemalta vain, ja junassa - luulisi sellaisen onnistuvan. 

Ja onnistuihan se, sillä varsojen eno kirmaisi hätiin ja tirautti Moccamasterissa parit kofeiinipaukut mummin kuppiin sekä syötti tujut särkylääkkeet. Ja eiköön tuon mummireppanan katse kohta oiennutkin, posket herahtaneet soman purppuraisiksi ja lämpöaalto hyökännyt aiemmin vilusta sinertäviin jäseniin! 
On se kummaa ainetta tuo kahvi, van kun se mummi ei viitsi pelkästään itselleen sitä keittää...

Noo, löytyihän siihen vinksuiluun vähän totisempikin syy; verenpaine oli päässyt tipahtamaan sängystä ja ryöminyt piiloon makkarin maton alle... 



LUETUIMMAT