Tältä viikonlopulta odotin paljon. Odotin tapaavani vuosikausien jälkeen entisiä koulu- ja työtovereitani. Toisin kävi, sillä yhtään entisen elämän tuttua naamaa en nähnyt...

Ilmoittautumisten lomassa kävin syömässä yhden seniorikollegan kanssa. Eturuokana oli aivan ihanaa kalaseljankaa, johon läpsäytin lusikallisen smetanaa. Kun jälkiruokana olevan marjapiirakan vieressä komeili samannäköinen, epäilyttävästi, luulin ilman muuta sitä kermavaahdoksi, ja nostin lusikallisen piirakan päälle. No, se ei ollut- Hih. Kollegani teki samn erehdyksen, mutta hän totesi tyynesti, että kyllä tämän voi syödä, eipähän ole niin makeaa. :)