Helsingin asemalla mummin huomion nappaa pari vilistävää ponia ja kohta toinen niistä kiepsauttaa itsensä mummin kaulaan ja puristaa. Toinen, iso reppu selässään korskahteleva kietoutuu kaikilla koivillaan mummin ympärille. No, pystyssä pysyttiin.
Sitten mennään lippuautomaatille ja ostaa pärskäytetään junaliput seuraavaan lähtevään junaan. Hetken kuluttua poniemo pyytää tarkistamaan, mihin aikaan juna lähtisi. Nähtyään sen hän pinkaisee hurjaan laukkaan pikkuponit ja mummiponi kintereillään; aikaa lähtöön on jäljellä yksi minuutti! Oottakaa mummia! hätäilee Pinjuska mummin vierellä kiiruhtaessaan, mutta mummi kehottaa lasta juoksemaan vain sen minkä kintuista irtoaisi. Peppi hyppää junan ovesta ensimmäisenä, sitten Pinja ja viimeisenä porhaltaa mummi kuin höyryveturi. Äiti ryhtyy vilkuttamaan, ja sitten se juna lähtee...
Junassa löytyy leikkivaunu oitis ja ihme ja kumma: muita lapsia siellä ei näykään, aikuisia vain. No, eihän se menoa hidasta mitenkään, joten vilske alkakoon. Kohta olisi luullut, että kyseinen vaunu on täynnä lapsia... Pinjuska ilmestyy välillä koukussa mummin viereen ja vinkuu: "Kato mummi, mä oon munanainen."
Periasemalla odottaa työkeikaltaan palannut eno ja huiskauttaa joukon mummolaan, joka kultaisena ja lämpöisenä avaa tulijoille ovensa.
2 kommenttia:
Ihastuttava juttu.. Sieluni silmillä näin mummon lapsenlapsineen. Mukavaa pääsiäisaikaa Saturille:)
Mukavaa Pääsiäistä Sinullekin, Mustis! Nämä minun juttunihan eivät ole oikeita bloggauksia, pieniä pakinahetkiä vain, joihin on vaikea tarttua kommentointimielessä. Kiitos, kun kommentoit silti. Pus. :)
Lähetä kommentti