ISÄ

Isä, sinä muutit jo niihin kirkkaampiin maisemiin, 

kun tiimalasisi tulvehti, valkoiset purjeet nousivat 

ja laivasi purjehti pois. 

Isä, näetkö minut nyt hyvin? 

Isä, kuuletko minut nyt selvästi? 

Sillä tahtoisin kertoa, Isä, miten minulla on sinua ikävä… 

miten sydämeni puristuu pähkinäksi kun muistelen sinua… 

miten rakastankaan sinua! 

Sinä opastit minua rehellisyyteen ja elämän kunnioittamiseen. 

Sinä näytit, miten ei tule tuhlata annettuja päiviä, 

sillä koskaan ei tiedä, milloin tiimalasi täyttyy 

ja valkoiset purjeet nousevat… 

Kiitän sinusta, Isä! 

Ja Isä - kiitän elämästä!

11.11.11

Pakkohan tämä päivä on jotenkin merkitä muistiin - ykkösiä kaikki numerot! Tämä päivä on siis erityinen. Varmaan vihkimiseen hyvin täyteen buukattu, sen muistavat paremmin miehetkin sitten ensihuuman mentyä... :) Tiheä sumu ulkona, ilma kostean lämmin (+1,4).

Tein pikapyrähdyksen Ouluun keskiviikkona. Ammattijärjestön kokouksen jälkeen aterioimme Radisson Blue -hotellin Toivo-kabinetissa ja siirryimme sen jälkeen meren päälle rakennettuun Oulun kaupunginteatteriin. Siellä aistejamme hemmoteltiin loistavalla musikaalilla Viulunsoittaja katolla. Sen tutuiksi tulleet laulut herkistivät ja tanssit olivat sekä vauhdikkaita että taidokkaita. Melkeinpä tuolin reunoista oli pideltävä kiinni etten olisi lennähtänyt mukaan jammailemaan...

HUIPPUULLA

Viime viikonloppuna sain pitkästä aikaa mahdollisuuden muuhunkin kuin mökkeilyyn, toisin sanoen osallistuin Kajaanissa järjestetyille Valonpäiville. 

Lauantaipäivä alkoi Taiji-ryhmän esityksellä. Sen jälkeen Eva Heiman kertoi ensin lyhyesti, miten ajatuksin voi muuttaa itseään, sitten Eila Lepre luennoi vedestä terveyden takeena. Rauhallinen, hillitty luennoitsija vakuutti luonnon veden olevan puhtainta ja parasta, mutta jos sitä ei ole saatavilla, vesijohtoveden tulisi antaa olla kosketuksissa ilman kanssa ennen nauttimista (tähän perustuu kuulemma kiinalaisten teeseremonia; hehän kaatavat teen kuppiin hyvin korkealta, niin, että ilma ehtii vaikuttaa siihen mahdollisimman paljon). Eikä sitä vettä saa kerralla kurtata saavikaupalla vaan sitä nautitaan pienin kulauksin pitkin päivää.

Hannu Vienonen (pitkä valkoinen parta, puolipitkät samanväriset hiukset sekä ajoittain pilkistävä viehättävän vinkeä hymy) puolestaan pohdiskeli sitä, onko ihminen sitä miltä hän näyttää…

”Lammaslehtori” Kerttu Hirvonen Kuhmosta (Suomen mestari vuodelta 2005 Kansan sääennustaja –kisassa) raotti isältään lapsena oppimiensa salaisuuksien verhoa sään ennusmerkeistä, joita löytyy niin luonnosta kuin almanakastakin.

Luonnossa hän tähyilee taivasta, pilviä, tähtiä, kuuta, aurinkoa, maata, puita, lintuja ja eläimiä, joilla kaikilla on omat enteensä. Juhannusviikolla hän katsoo erityisestä ”lumiheinästä”, kuinka paljon tulevana talvena saadaan lunta. Viime juhannuksen tienoilla löydetyn hapsuheinän mukaan tänä talvena sitä tulee noin 66-70 cm. Maaliskuussa ilmat ovat sekaisin, kevät on pitkä ja lunta tulee vielä helatorstain jälkeenkin. Kesä alkaa vasta kesäkuussa… :´( 

Almanakassa säätietäjälle ovat tärkeitä tietyt päivät ja viikot, joita hän tarkkailee. Esimerkiksi nyt lokakuun viides eli viime lauantai juoruaa, että tammikuussa voimme odottaa samantyyppistä säätä… Hui kauhistus! Erityisesti luvuilla 9 ja 40 tuntuu olevan merkitystä tiettyjen merkkipäivien ja -viikkojen välillä.

Sääpäiväkirjaa Hirvonen pitää yhä joka päivä, vaikkei muuten enää osallistukaan kilpailuihin. Puhelias, iloinen tarinoija paljasti myös, kuinka sai lammaslehtori-nimityksensä. Hän oli kertonut kilpailuun mennessään huomanneensa, että kun lampaat ryntäilevät pellolla sikin sokin, niin sen jälkeen voi odottaa ilmankin muuttuvan samanlaiseksi söherrykseksi ja siitä kilpailun järjestäjät olivat päättäneet nimetä hänet lammaslehtoriksi. :)

Päivän lopuksi Kalevi Riikonen valotti ajatuksiaan yksilön haasteista muutoksen ajassa. Vilkasliikkeinen, hoikka ufotutkija irrotti yleisöstään naurunpurskahduksia demonstroidessaan ilmeikkään tanssillisesti seitsemää eri ihmistyyppiä.

Sunnuntaina Taiji-esityksen jälkeen kuuntelin mielenkiinnolla Airi Ojan esitystä numerologiasta, nopeasta työkalusta itsetuntemukseen. Hän on kirjoittanut siitä kirjankin, jossa hän ikään kuin vääntää rautalangasta ohjeen, miten numeroista katsotaan. Sitä seuraava Hannu Vienosen luento tietoisuudesta ja minuudesta jäi kuulematta, sillä pötkähdin kokeilemaan Airi Mäkäräisen esittelemää Bemer-hoitomattoa. Kohta tunsinkin sydämen lyöntien nopeutuvan eikä se oikein kivalta tuntunut. Silti makasin loppuun ne kahdeksan minuuttia, jotka ilmaiseen kokeiluun kuuluivat. Kaikillehan ei joka hoitomuoto sovikaan ja olen huomannut ennenkin reagoivani herkästi niin sähköisiin kuin magneettisiinkin hoitoihin. Bemer-maton (bio-elektro-magneettinen-energiansäätely) tehtävänä on parantaa verenkierron häiriöitä vilkastuttamalla mikroverenkiertoa hiussuonia laajentamalla ja erottamalla rykelmiksi kasautuneita punasoluja toisistaan. Se perustuu laajaspektrisiin, heikosti sykkiviin magneettikenttiin. Auttaa kuulemma kipuihinkin.

Lounastauolla istahdin kerrankin kokeilemaan toisen henkilön tekemää numerologista katsomusta itselleni. Ja vaikka minulla oli jonkinlaista kokemusta numerologian käytöstä, hämmästyin taas, miten oikein numerot näyttivätkään. Tarot-korteista Airi Oja näki mm. kirjoittamiseni ja sain kehotuksen antaa palaa ja heittää lepikkoon turha vaatimattomuus. Jeeeeee…

Ennen Eila Lepren selostusta ayurvedasta jokapäiväisessä elämässä ehdin nielaista pari klementiiniä ja juoda sitä tähellistä vettä, enempään en aikaa halunnut roppiini tuhlata…

Lepre kuvailee ayurvedaa ihmisen käyttöohjekirjana, joka ohjastaa käyttäytymään niin, että kone toimii täysillä ja yskimättä. Se kehottaa esimerkiksi nousemaan ylös vähän ennen aamukuutta, sillä myöhemmin olo on raskas ja ylös konkominen hankalaa. Päivällinen tulisi syödä ennen iltakuutta, koska sen jälkeen kehon ”tulen” palo heikkenee eikä ruoka sula. Ja illalla pitäisi nauttia vain jotain helposti sulavaa, esim. hedelmiä.

Piia Krökki vei meidät rummun avulla navajo-hoitotilaisuuteen. Innokkaita koepotilaita olisi ollut enemmänkin tarjolla, mutta nopein halukkaista pääsi huilaamaan kahvilan etuosaan sijoitetulle hoitopöydälle. Piia tarttui rumpuunsa ja aloitti. Rummutus hujautti minut hetkessä vuoren juurelle, jossa tulen ympärille oli kokoontunut joukko ihmisiä, en nähnyt keitä, mutta jotenkin tiesin heidät intiaaneiksi. Yksi ikään kuin tanssi rummuttaessaan, toiset istuivat. Vuoren luolasta kurkisti naarasleijonan pää… Samanaikaisesti tunsin pakotusta vasemman olkapääni ja samanpuoleisen lantion kohdalla. Sain siis hoitoa minäkin… Kiitos!  :)

Päivien viimeisen luennon ihmiskunnan haasteista (Tarja Nahkiaisoja, FM, tutkija, Suomen ja Skandinavian historia) niin ikään jouduin ohittamaan kun aikauduin Irja Suomelan pöydän ääreen. Hetken minua katseltuaan tämä lämmin olento yllätti kysäisemällä, miksen käytä käsieni parantavia voimia enemmän, kuulemma pitäisi… Häkellyin, tietenkin...  Seuraavaksi sain kuulla lisää itsestäni - tunteeni ovat tasapainossa, minua rakastetaan, minussa jopa roikutaan (hih), olen toimentyttö ja vaikka sanani sivaltavat kuin miekanterä, niin toisaalta osaan olla myös rakastava ja hellä. No, onneksi sentään sitäkin! Kevään koittaessa tulen hyppimään riemusta kuin pikkutyttö. Oijoijoi… Mitähän minulle tapahtuukaan? ;) En malta odottaa, en malta odottaa… Hei, olen jo nyt se pikkutyttö! :D

Energiat tilaisuudessa loimusivat taas niin väkevinä, että meikää ihan huippuutti.

Kaiken kaikkiaan päiville oli ostettu lippuja lähemmäs puolentoistasataa.