ISÄ

Isä, sinä muutit jo niihin kirkkaampiin maisemiin, 

kun tiimalasisi tulvehti, valkoiset purjeet nousivat 

ja laivasi purjehti pois. 

Isä, näetkö minut nyt hyvin? 

Isä, kuuletko minut nyt selvästi? 

Sillä tahtoisin kertoa, Isä, miten minulla on sinua ikävä… 

miten sydämeni puristuu pähkinäksi kun muistelen sinua… 

miten rakastankaan sinua! 

Sinä opastit minua rehellisyyteen ja elämän kunnioittamiseen. 

Sinä näytit, miten ei tule tuhlata annettuja päiviä, 

sillä koskaan ei tiedä, milloin tiimalasi täyttyy 

ja valkoiset purjeet nousevat… 

Kiitän sinusta, Isä! 

Ja Isä - kiitän elämästä!