Se kävi hetkessä
– leimaus, tuli ja räjähdys -
ja
tuskasta vavahtelevan sydämen sirpaleet
lehahtivat taivaitten tuuliin.
Siellä ne nyt leijuvat –
maailmankaikkeuden kupeikoissa,
avaruuksien pimeyksissä,
tähdissä,
vuorten onkaloissa,
valtamerten kätköissä,
maan synkissä syvyyksissä.
Hauraina väristen,
mustaa verta vuotaen.
En tahdo koota niitä enää,
sillä voiko poltetulla,
säkeniksi silvotulla sydämellä elää?
