KOHTALO

Olet yksin.

Sumu väreilee ikkunasi takana.

Sen repeilevät säteet pudottavat sydämesi sykkeet

ja sen riekaleet ujuttautuvat ikkunasi raosta,

hiipivät peittosi alle ja hyydyttävät lopullisesti turhan sydämesi.

Sulje silmäsi ja näe.

Näe, miten moukarit paukkavat.

Näe, miten rakkaus voikaan satuttaa.

Näe, kuinka ympäristö vaikenee.

Sillä yksin et ole mitään.

Sillä yksin pystyt vain vaikeroimaan.

Ja yksin sinä – rakastat sitä, kohtaloasi.

SUMUA JÄRVEN YLLÄ

Auringon kultainen siipi pyyhkäisee varoen yöksi viilentyneen järven kalvoa, jonka tuskin havaittavat väreet liplattelevat unisina rantaan. Se kutittelee hellästi varttaan ojentelevaa maanpintaa, havahduttaen, herätellen.

Karhu kohottaa laiskasti luomiaan ja haroo katseellaan ympäristöä, miettien hajamielisenä, jokohan se eilinen kopsuttelija löytyisi. Silloinhan se oli laikkuisin turkein jolkotellut määrätietoisen näköisenä kohti rantamökkiä, silmissään erämaisen pihan kukkivien penkkien koukuttava kuulto. Järven sumusta raukeat käsivarret ojentautuvat kimallellen kultasiipeä kohti ja sulautuvat hiljaa sen suloiseen syliin.

Viimeinen viipyvä silmäys, nurin muljahtaneen sydämen syvimmästä lähteestä tuikkivaa kipeää kaipausta tulvillaan sulkee sisimpääni kaiken tuon jättäessäni jäähyväisiä pienen maailmani rakkaimmalle maisemalle. Katse hyväilee punaista mökkiä, nurkastaan vajonnutta aittaa, jyrkkäreunaiseksi losahtanutta rantaa, sadeveden kuorruttamaa venettä, historiaa sykkivää saunaa, puista kiikkua, sammaloituvakattoista tsasounagrilliä, haaveita tulvivaa näköalapaikkaa, ja, niin, koko tonttujen, peikkojen ja keijujen täyttämää maailmaani ... 

Jää hyvästi, kotiranta! Jää hyvästi Kainuu! Minun Kainuuni.

11.11.11

Pakkohan tämä päivä on jotenkin merkitä muistiin - ykkösiä kaikki numerot! Tämä päivä on siis erityinen. Varmaan vihkimiseen hyvin täyteen buukattu, sen muistavat paremmin miehetkin sitten ensihuuman mentyä... :) Tiheä sumu ulkona, ilma kostean lämmin (+1,4).

Tein pikapyrähdyksen Ouluun keskiviikkona. Ammattijärjestön kokouksen jälkeen aterioimme Radisson Blue -hotellin Toivo-kabinetissa ja siirryimme sen jälkeen meren päälle rakennettuun Oulun kaupunginteatteriin. Siellä aistejamme hemmoteltiin loistavalla musikaalilla Viulunsoittaja katolla. Sen tutuiksi tulleet laulut herkistivät ja tanssit olivat sekä vauhdikkaita että taidokkaita. Melkeinpä tuolin reunoista oli pideltävä kiinni etten olisi lennähtänyt mukaan jammailemaan...