lauantai 12. syyskuuta 2015

KOHTALO

Olet yksin.
Sumu väreilee ikkunasi takana.
Sen repeilevät säteet pudottavat sydämesi sykkeet
ja sen riekaleet ujuttautuvat ikkunasi raosta,
hiipivät peittosi alle ja hyydyttävät lopullisesti turhan sydämesi.

Sulje silmäsi ja näe.
Näe, miten moukarit paukkavat.
Näe, miten rakkaus voikaan satuttaa.
Näe, kuinka ympäristö vaikenee.

Sillä yksin et ole mitään.
Sillä yksin pystyt vain vaikeroimaan.

Ja yksin sinä – rakastat sitä, kohtaloasi.


1 kommentti:

Mustis kirjoitti...

Liikuttava runo ja niin totta.

LUETUIMMAT