"SINÄ OLET LÄMMIN HELLYYTENI"

Aurinkoinen taisi muuttuakin pilviseksi ja sateiseksi. Mutta mikä ihana sade! Miten se lämmittääkään ja sulattaakaan talviset möykyt sisältäni! Niin ikävä minulla on sinua kesä ollut…

Muutenkin tässä ikävöin. En pääse yksille tärkeille synttäreille, kuusvuotissellaisille, työjuttuja, tosin ei minun… :I Paketin sen sijaan kuitenkin sain lähetetyksi.

Haikein mielin ja samalla tahattomasti pyrskähdellenkin kyllä muistelen viimekertaista mummoilumatkaani, esimerkiksi nyt sitäkin kun Pinja kietoi äitinsä villatakkia ympärilleen ja lauleskeli, että sinä olet lämmin hellyyteni - yöpyn vyötärön yli äidin mustat pikkarit pilkistäen; ne hän oli ähertänyt jalkaansa suihkusta päästyään. Täynnä kaipausta hänkin; äiti oli nimittäin tällä kertaa Pepin kanssa kaupungilla kahdenkeskistä aikaa viettämässä…

Tai sitä, kun baletin jälkeen oltiin nauttimassa Kampin buffetista, jolle ukki ja enokin ennättivät. Siellä Pinja sai lasten noutopöydästä lautaselleen kanankoiven, muuta ei halunnut, mutta sitten hän pysähtyi ihailemaan miten kivasti se liikkui lautasella... ja ihan yhtä kivastihan se sitten liukahtikin reunan yli lattialle... Oi ja voi...Huokausten sävel soi...

Ja ajatusten taustalla leijuu sekin hetki, jolloin Peppi leikkeli hänelle ostamani sangen mieluisat leggingsit Pinjalle suuttuessaan. Tuli kuitenkin heti kertomaan tapahtuneesta katkeraan itkuun ratketen. Mummin sydänriepu läikähteli säälistä ja vähän mielipahastakin sen vuoksi, että lapsi joutui huomaamaan, miten hänen raivonsa pystyi satuttamaan niitäkin, joihin se ei edes kohdistu. Myöhemmin Peppi ilahtuen hoksasi, että jospa hän saisikin tehdyiksi niistä leikellyistä sortsit, mutta mummi tiesi paremman keinon; hän otti leikatut ihanuudet kassiinsa ja lupasi keksiä niille kotonaan jonkin ratkaisun...

Ja nyt sitten mummolan kaapissa on yhdet keskellä kyynärpäätä sijaitsevien peukaloiden kokoonkursimat ihanuudet - ja uudet korvikkeet ovat matkalla synttäreille. Toivottavasti paketti ehtii ajoissa.

PURSUAVIA SYDÄMIÄ

Peppi leikkeli mummin hänelle ostamat sangen mieluisat leggingsit, kun suuttui Pinjalle, mutta ratkesi tätä kertoessaan katkeraan itkuun. Mummin sydän läikähteli säälistä ja vähän mielipahastakin, vaikka tokihan lapsen tuli nähdä, että hänen raivonsa pystyy satuttamaan niitäkin, joihin se ei edes kohdistu,  Myöhemmin Peppi  mainitsi kokeilevansa, jospa hän tekisikin niistä sortsit, mutta mummi otti leikatut ihanuudet kassiinsa ja aikoi keksiä niille kotonaan jonkin ratkaisun....

Seuraavan päivän balettitunnille mentäessä Peppi muisti tarvittavat ovikoodit, joita ei ollutkaan vain yksi... Mutta viimeisen sai Pinja kuitenkin näppäillä siskon ohjeitten mukaan, onnellinen hän. Pukuhuoneesta sitten kiidettiin raketin/hissin kyydissä salin eteisaulaan, jossa temppukavereita pulisi pilvin pimein.

Tunnin jälkeen nautittiin Kampin buffetista, jolle ukki ja enokin ennättivät. Pinja sai lasten noutopöydästä lautaselleen kanankoiven, muuta ei halunnut, mutta sitten hän pysähtyi ihailemaan miten kivasti se liikkui lautasella... ja kivastihan se sitten liukahtikin reunan yli lattialle... Oi ja voi...Huokausten sävel soi...

Ruokailun jälkeen tarkastettiin Amos Anderssonin museo, jonka lattialla Pinjan piti välillä lepäillä, väsytti, nääs... Ja kotona mitattiin kuumekäyriä, jotka nousivat ja nousivat. Lääkityksen ja unen jälkeen hän meni sitten kuitenkin suihkuun ja sieltä palattuaan hän lauleskeli lastenhuoneessa, ilmestyi sitten olohuoneeseen yöpuku päällään ja siinä muina miehinä, ohimennen ilmoitti laittaneensa äidin pikkarit jalkaansa … Kun mummi kurkisti yöpuvun uumeniin, niin jestas sentään, todellakin yöhousujen vyötärön yli pilkisti/pursusi mustaa...

Telkkaria katsellessaan lapsi lauleskeli, että sinä olet lämmin hellyyteni ja kietoi samalla äidin villatakkia ympärilleen. Äiti oli nimittäin Pepin kanssa jossain ulkona viettämässä kahdenkeskistä aikaa.

Ukin ja mummin sydämet saivat taas aiheen pursuta...

SEIKKAILUA JOKA HETKI

Terveisiä Peppinjan kotimaisemista, jossa näyttää riittävän seikkailua joka hetkelle. Yksitoikkoista ei ole koskaan, aina sattuu ja tapahtuu. Mummin tulee vain pysyä valppaana jokainen siunattu hetkonen.
Aamusta se kaikki alkaa...
Pinjuska romposti eilen aamulla päiväkotiin mennessä muutamat vesilätäköt, kerkesi hypätä niihin ennen kuin käteni ehti reagoida ja tietenkin kengät kastuivat, onneksi päiväkodissa olivat kumpparit odottamassa. Päivällä kiiruhdin kaupungille asioilleni ja kun sieltä selvittyäni hain lapset, niin päiväkodissa ei riemulla ollut rajoja; varmaankaan yhdellekään siellä ei jäänyt epäselväksi se, kuka heitä oli tullut noutamaan... Osa lapsista tuli juttelemaankin kanssani, Pinjuskan mielitietty vielä toivotti kullalleen iloisesti moi moi karvanaama, johon toinen vastasi yhtä suloisesti.

Kotimatkalla Peppi livahti lumikasan päälle, laski liukumäkeä aidatulle tontille ja juuttui kinokseen. Kenkä jäi sinne. Pinja yritti ensin auttaa mutta taisi paremminkin täyttää kenkää lumella eikähän se tietenkään muuten irronnut ennen kuin mummi itse kömpi aidan yli, taiteili kinoksessa (upposi kyllä pikkusen välillä) paikan päälle ja kaivoi korkean omakätisesti kengän esille. Meinasipa vielä lasten kanssa tikahtua nauruunkin sinne aitauksen sisäpuolelle ja tuli samalla syrjäsilmin rekisteröineeksi ohikulkijoiden ilmeet, joista päätellen niillä nurkilla näytti asuvan ihmeen iloisia ihmisiä.
Jalkakäytävillä oli, sinne asti vihdoin päästyämme, joka paikassa lätäköitä ja niihin piti tietysti hypätä heti kun mummin silmä vältti. Oli tosi liukasta, aamulla lapset meinasivatkin menomatkalla pätkähdellä pitkäkseen, mutta koska olivat kiinni minun kädessäni, eivät päässeet vauhdilla lentämään. Ihme ja kumma kun minäkään en lentänyt, kieli keskellä suuta kyllä kuljinkin. 

Kotona sitten Pinjan valtasi taas taiteellinen inspiraatio ja hetkessä hän oli loihtinut kylppärin käsipyyhkeeseen punaiset kiemurat, samoin ruokapöydän tuoliin (puuosat sain puhtaiksi, pehmustetyyny jäi odottamaan kovempia aineita), kätensä ja kyntensä kohdalla hän oli päätynyt imakkaan vihreään ja lattiakin näytti kaivanneen vaihtelua...

Että semmosta, mitähän tänään, kun kaupungille on tarkoitus mennä kaikki yhdessä, on balettia sun muuta jänskää. Enokin saadaan mukaan lisävahvistukseksi. 

Tuossa ne ipanat minun sängyssäni vetelevät unia nytkin, toinen hiipi siihen tyynyineen jo ennen puoltayötä, toinen vasta neljän maissa. Enpä malttanut olla ottamatta heistä tilannekuvaa; pikkusiskon toisen käden sormet kun näppäilevät isonsiskon nenää ja toinen käsi lepää tämän kyljen päällä. Karkasin siitä keskeltä kun en jaksanut enää maata selälläni, puoleen tai toiseen kääntymättä, sillä toiselle heistähän olisin silloin kääntänyt selkäni...