SEIKKAILUA JOKA HETKI

Terveisiä Peppinjan kotimaisemista, jossa näyttää riittävän seikkailua joka hetkelle. Yksitoikkoista ei ole koskaan, aina sattuu ja tapahtuu. Mummin tulee vain pysyä valppaana jokainen siunattu hetkonen.
Aamusta se kaikki alkaa...
Pinjuska romposti eilen aamulla päiväkotiin mennessä muutamat vesilätäköt, kerkesi hypätä niihin ennen kuin käteni ehti reagoida ja tietenkin kengät kastuivat, onneksi päiväkodissa olivat kumpparit odottamassa. Päivällä kiiruhdin kaupungille asioilleni ja kun sieltä selvittyäni hain lapset, niin päiväkodissa ei riemulla ollut rajoja; varmaankaan yhdellekään siellä ei jäänyt epäselväksi se, kuka heitä oli tullut noutamaan... Osa lapsista tuli juttelemaankin kanssani, Pinjuskan mielitietty vielä toivotti kullalleen iloisesti moi moi karvanaama, johon toinen vastasi yhtä suloisesti.

Kotimatkalla Peppi livahti lumikasan päälle, laski liukumäkeä aidatulle tontille ja juuttui kinokseen. Kenkä jäi sinne. Pinja yritti ensin auttaa mutta taisi paremminkin täyttää kenkää lumella eikähän se tietenkään muuten irronnut ennen kuin mummi itse kömpi aidan yli, taiteili kinoksessa (upposi kyllä pikkusen välillä) paikan päälle ja kaivoi korkean omakätisesti kengän esille. Meinasipa vielä lasten kanssa tikahtua nauruunkin sinne aitauksen sisäpuolelle ja tuli samalla syrjäsilmin rekisteröineeksi ohikulkijoiden ilmeet, joista päätellen niillä nurkilla näytti asuvan ihmeen iloisia ihmisiä.
Jalkakäytävillä oli, sinne asti vihdoin päästyämme, joka paikassa lätäköitä ja niihin piti tietysti hypätä heti kun mummin silmä vältti. Oli tosi liukasta, aamulla lapset meinasivatkin menomatkalla pätkähdellä pitkäkseen, mutta koska olivat kiinni minun kädessäni, eivät päässeet vauhdilla lentämään. Ihme ja kumma kun minäkään en lentänyt, kieli keskellä suuta kyllä kuljinkin. 

Kotona sitten Pinjan valtasi taas taiteellinen inspiraatio ja hetkessä hän oli loihtinut kylppärin käsipyyhkeeseen punaiset kiemurat, samoin ruokapöydän tuoliin (puuosat sain puhtaiksi, pehmustetyyny jäi odottamaan kovempia aineita), kätensä ja kyntensä kohdalla hän oli päätynyt imakkaan vihreään ja lattiakin näytti kaivanneen vaihtelua...

Että semmosta, mitähän tänään, kun kaupungille on tarkoitus mennä kaikki yhdessä, on balettia sun muuta jänskää. Enokin saadaan mukaan lisävahvistukseksi. 

Tuossa ne ipanat minun sängyssäni vetelevät unia nytkin, toinen hiipi siihen tyynyineen jo ennen puoltayötä, toinen vasta neljän maissa. Enpä malttanut olla ottamatta heistä tilannekuvaa; pikkusiskon toisen käden sormet kun näppäilevät isonsiskon nenää ja toinen käsi lepää tämän kyljen päällä. Karkasin siitä keskeltä kun en jaksanut enää maata selälläni, puoleen tai toiseen kääntymättä, sillä toiselle heistähän olisin silloin kääntänyt selkäni...