PURSUAVIA SYDÄMIÄ

Peppi leikkeli mummin hänelle ostamat sangen mieluisat leggingsit, kun suuttui Pinjalle, mutta ratkesi tätä kertoessaan katkeraan itkuun. Mummin sydän läikähteli säälistä ja vähän mielipahastakin, vaikka tokihan lapsen tuli nähdä, että hänen raivonsa pystyy satuttamaan niitäkin, joihin se ei edes kohdistu,  Myöhemmin Peppi  mainitsi kokeilevansa, jospa hän tekisikin niistä sortsit, mutta mummi otti leikatut ihanuudet kassiinsa ja aikoi keksiä niille kotonaan jonkin ratkaisun....

Seuraavan päivän balettitunnille mentäessä Peppi muisti tarvittavat ovikoodit, joita ei ollutkaan vain yksi... Mutta viimeisen sai Pinja kuitenkin näppäillä siskon ohjeitten mukaan, onnellinen hän. Pukuhuoneesta sitten kiidettiin raketin/hissin kyydissä salin eteisaulaan, jossa temppukavereita pulisi pilvin pimein.

Tunnin jälkeen nautittiin Kampin buffetista, jolle ukki ja enokin ennättivät. Pinja sai lasten noutopöydästä lautaselleen kanankoiven, muuta ei halunnut, mutta sitten hän pysähtyi ihailemaan miten kivasti se liikkui lautasella... ja kivastihan se sitten liukahtikin reunan yli lattialle... Oi ja voi...Huokausten sävel soi...

Ruokailun jälkeen tarkastettiin Amos Anderssonin museo, jonka lattialla Pinjan piti välillä lepäillä, väsytti, nääs... Ja kotona mitattiin kuumekäyriä, jotka nousivat ja nousivat. Lääkityksen ja unen jälkeen hän meni sitten kuitenkin suihkuun ja sieltä palattuaan hän lauleskeli lastenhuoneessa, ilmestyi sitten olohuoneeseen yöpuku päällään ja siinä muina miehinä, ohimennen ilmoitti laittaneensa äidin pikkarit jalkaansa … Kun mummi kurkisti yöpuvun uumeniin, niin jestas sentään, todellakin yöhousujen vyötärön yli pilkisti/pursusi mustaa...

Telkkaria katsellessaan lapsi lauleskeli, että sinä olet lämmin hellyyteni ja kietoi samalla äidin villatakkia ympärilleen. Äiti oli nimittäin Pepin kanssa jossain ulkona viettämässä kahdenkeskistä aikaa.

Ukin ja mummin sydämet saivat taas aiheen pursuta...