Huh, vieläkin sydän on syrjällään. Ajoin äsken kotiin kuntosalilta. Äkkiä jostakin pölähti kaksi koululaista ja sivuilleen vilkuilematta he lähtivät ylittämään tietä. Jarrutin pumppaamalla, mutta tie oli jäinen ja auto sutisi vain heitä kohti. Lapset pysähtyivät vielä keskelle tietä katsomaan lähestymistäni ja ennätin jo ajatella, että nyt ne jäävät alle enkä minä mahda sille yhtään mitään... Onneksi he älysivät lähteä juoksemaan!
Ajoin normaalia taajamanopeutta ja lumipenkka esti näkemästä lasten lähestymistä. Jos he olisivat jääneet autoni alle, olisinkohan selviytynyt siitä ikinä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
LUETUIMMAT
-
Loskaista on, jalat kastuvat. Illalla Pinjuska kääriytyy mummiin, käy masun päällä rauhoittumassa, sitten linnoittautuu kainaloon. ... -
Hyvää Joulua! :) ”Teille on syntynnä Vappaottaja”, eli Luukkoan jouluevankeljumi kaenuulaesittaen: Siihe aekaan Aokusti-keisari anto me...
-
Mökkimatkalla aikaudun Iihin , jossa asuin noin 34 vuotta sitten. Ihmettelen ja loksauttelen leukojani tuon tuostakin, sillä kovin palj... -
Mummi oli nostelemassa karjalanpiirakoita pöydälle, kun hän kuuli auton kaartavan pihaan. Hän meni ovelle. Kun se aukesi, takana seisoi ma...
-
Seitsemän vuoden sisällä olen kokenut kolme leikkausta, joista ensimmäinen oli kaikkein kipein, satuttavin ja yllättävin. Silloin minut leik...
-
--> Tämänkertaisen Rokualle tulon syyksi paljastukoon nyt se, että kahdestaan halusimme juhlistaa päivää, jolloin tulee vierähtänee...
-
Kävimmepä sunnuntaina vaihteeksi ihailemassa Suomussalmelle perustetun Teatteri Retikan perushahmoa Eero Schroderusta . Tällä kertaa hän esi...
-
Oi mikä tärkeä päivä tänään perheessämme onkaan! Pepille nimittäin aukeaa tänään opin ohdakkeisen tien ensimmäinen, salaperäinen ja ikimuist... -
Renkaat humisevat vaimeasti, kun tie ahmii autoa. Puristan rattia ja koetan karistaa mielestäni siellä pörrääviä ajatuksia, mutta ne ilkkuva...
4 kommenttia:
Olisi se ollut pitkän ajan painajainen, varmaan iankaiken. Olen kerran joutunut samantapaiseen tilanteeseen, kun pihasta poika päästi pyörällä eteeni. oli onneksi kesäkeli, sain viimehetkellä pysähtymään. mutta kauan kammosin sitä paikkaa myöhemminkin, vaikka säikähdyksellä selvisimme molemmat.
Niin minäkin luulen, että ikuisesti se kummittelisi mielessäni, koska jo nytkin kelaan sitä tilannetta yhä uudelleen ja uudelleen. Että jos...
Hieno juttu että lapset pelastuivat ja ymmärrän kyllä hyvin miten säikähdit.Heillä oli suojelus mukana hölmöilystään huolimatta. Nämä lapset ovat todella arvaamattomia liikenteessä, no, mikäpä nyt ei olisi? Mutta Mukavaa viikkoa ja kunnonkohotusta edelleenkin:)
Kiitos. En minä sieltä salilta malta pois jäädä ennen kuin kesällä, silloinhan on ulkonakin mahdollisuus tehdä vaikka mitä, mutta tiedän tästä lähin paikan, jota erityisesti tarkkailen...
Mukavaa loppuviikkoa sinullekin! :)
Lähetä kommentti