PURSUAVIA SYDÄMIÄ

Peppi leikkeli mummin hänelle ostamat sangen mieluisat leggingsit, kun suuttui Pinjalle, mutta ratkesi tätä kertoessaan katkeraan itkuun. Mummin sydän läikähteli säälistä ja vähän mielipahastakin, vaikka tokihan lapsen tuli nähdä, että hänen raivonsa pystyy satuttamaan niitäkin, joihin se ei edes kohdistu,  Myöhemmin Peppi  mainitsi kokeilevansa, jospa hän tekisikin niistä sortsit, mutta mummi otti leikatut ihanuudet kassiinsa ja aikoi keksiä niille kotonaan jonkin ratkaisun....

Seuraavan päivän balettitunnille mentäessä Peppi muisti tarvittavat ovikoodit, joita ei ollutkaan vain yksi... Mutta viimeisen sai Pinja kuitenkin näppäillä siskon ohjeitten mukaan, onnellinen hän. Pukuhuoneesta sitten kiidettiin raketin/hissin kyydissä salin eteisaulaan, jossa temppukavereita pulisi pilvin pimein.

Tunnin jälkeen nautittiin Kampin buffetista, jolle ukki ja enokin ennättivät. Pinja sai lasten noutopöydästä lautaselleen kanankoiven, muuta ei halunnut, mutta sitten hän pysähtyi ihailemaan miten kivasti se liikkui lautasella... ja kivastihan se sitten liukahtikin reunan yli lattialle... Oi ja voi...Huokausten sävel soi...

Ruokailun jälkeen tarkastettiin Amos Anderssonin museo, jonka lattialla Pinjan piti välillä lepäillä, väsytti, nääs... Ja kotona mitattiin kuumekäyriä, jotka nousivat ja nousivat. Lääkityksen ja unen jälkeen hän meni sitten kuitenkin suihkuun ja sieltä palattuaan hän lauleskeli lastenhuoneessa, ilmestyi sitten olohuoneeseen yöpuku päällään ja siinä muina miehinä, ohimennen ilmoitti laittaneensa äidin pikkarit jalkaansa … Kun mummi kurkisti yöpuvun uumeniin, niin jestas sentään, todellakin yöhousujen vyötärön yli pilkisti/pursusi mustaa...

Telkkaria katsellessaan lapsi lauleskeli, että sinä olet lämmin hellyyteni ja kietoi samalla äidin villatakkia ympärilleen. Äiti oli nimittäin Pepin kanssa jossain ulkona viettämässä kahdenkeskistä aikaa.

Ukin ja mummin sydämet saivat taas aiheen pursuta...

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

Venyihän se lasten mummolaan pääseminen lähemmäs puolta yötä, juna kun oli normaaliin tapaansa myöhässä, (se kun ei ole ilmeisesti vieläkään käsittänyt työskentelevänsä välillä pakkasellisissakin olosuhteissa, sillä talven tulo tuntuu yllättävän aina), mutta silti ensimmäisten joululahjojen oli päästävä aukaisuun ja kaukaa viisaana mummi oli asiat järjestänytkin siihen malliin, että se onnistui. Nukkumaan ei millään olisi maltettu ja pikku jalat tömisyttivätkin mummolan lattiaa vielä puoli yhdeltä. No, seuraavana aamuna unta sitten riittikin ihan siihen malliin, että enoa jo rupesi epäilyttämään, mahtaisiko hän ehtiä nähdäkään lasten ilmeitä näiden aukaistessa loppuja lahjapakettejaan. Hänen kun oli jo sinä samaisena päivänä lähdettävä junailemaan pääkaupunkiseudulle takaisin... 

No ennättihän hän senkin ilon nähdä, kun lahjoja heti aamusta ruvettiin etsimään kuumenee/kylmenee -periaatteella ja lisääkin olisi mieluusti etsitty, mutta siihen oli pakko panna stoppi; eihän nyt mummillakaan ihan älyttömästi niitä lahjoja riittänyt, vaikka ihan vähän hupsu näissä(kin) asioissa onkin! (Mitä nyt vähän varalle ostettuja sukkahousuja, pikkareita ja sukkia laittoi salavihkaa lahjakasseihin ja jätti ne "löydettäviksi", minkä vaikutus oli lähestulkoon yhtäläinen...) 

Illalla ulkoa tulemisen jälkeen saunaanmenokehoitukset kaikuivat kuuroille korville, laulettiin vaan keskittyneesti Vaarilla on saari. Lojuttiin säkkituolilla, tuijotettiin toisiaan ja hoilattiin. Lopulta piti muinoin päteviksi koetut kiristyskeinot ottaa käyttöön ja uhata, ettei mummin viereen sitten saunassa käymättömillä olisi asiaa ja kun sekään ei lotkauttanut minkäänlaista korvaa, latasi mummi lopuksi, että taitaapa se uusi Nalle Puhin tai Pulle Nahin... mikä lie... CD:kin jäädä katsomattomien pinoon, mikäli ja ellei... "No se muuttaa asian", tuumi Pepsukka ja lähti viivana, toinen perässään, tietysti. 

Saunasta tulon jälkeen ukki istutti tytöt viereensä, kampasi hiukset ja leikkasi varpaankynnet. Äiti lyhensi otsatukat. Mummi oli kaikesta äkkinäisestä hulinoinnista niin huteroitunut, ettei hänestä enää mihinkään olisi ollutkaan. 

Nukkumaanmenorituaaleihin kuuluva riehuminen huipentui normaaliin kimppaitkuun, josta selvittyä halaamisesta ja suukottelusta ei meinannut loppua tullakaan. "Anna siskolle vielä yksi pusu poskelle!" kehotti Pinjuska kerran toisensa jälkeen, kietoi kätensä siskon kaulaan ja pussasi. Sitten äiti kehotti "kaksosia" istumaan vierekkäin, kun hän ja mummi harjaisivat heidän hampaitaan patteriharjoilla. Kaksosiksi kutsuminen oli ilmeisen mieluista ja sekin pyrki tahnavaahtosuita naurattamaan, kun mummi päivitteli, miten mummolassa robotit tekevätkään kaikenlaista, puhdistavat niin lattioita kuin lasten hampaitakin... 

Tänä iltana ammutaan muuan raketti. Alkuillasta jo, sillä uusi vuosi aloitetaan nukkumalla. Jospa se taikoisi mummillekin enemmän unitunteja tulevaksi vuodeksi. 

Hyvää Uutta Vuotta!