PIKKIRIIKKINEN LASIENKELI

Pikkiriikkinen lasienkeli lamppuni alla lenteli,

kohti lähellään kulkevaa kurkotti ja siivellään hiuksiin huiteli

sekä kuiskutti hennolla äänellään:

- Hyvää Joulua, rakas ystävä, älä ajoista vaikeista välitä,

vaan ota kiinni hetkestä tästä ja iloitse tunteesta lämpimästä,

minkä Joulu ja Joulun Henki tuo.

Ota kiittäen vastaan, mitä Elämä antaa,

sillä kyllä se aina antamansa kantaa,

äläkä murehdi tulevista suotta,

vaan toivo kaikille Hyvää Uutta Vuotta!

NÄIN NE VUODET VAIHTUVAT - TIESITHÄN SEN?

Vanhus ontuu ylös vuoren rinnettä, vaivalloisesti, väliin pysähdellen ja otsaansa pyyhkäisten. Viimein hän seisahtaa vuoren harjalle, huokaa syvään ja tähyää kaukaisuuteen. Hänen silmänsä katsovat sinne, minne mainen silmä ei yllä. Väsynyt  hymynkare suupielessään hän varautuu keppiinsä ja vaipuu valtavan lohkareen juurelle, nojaa siihen ja sulkee silmänsä.

Lohkareen ylle ilmestyy hiljaa tummentuva tähti. Vavisten se kohoaa ylemmäksi, raskaasti, mutta sinnikkäästi. Korkeuksista kipunoi alas kirkas pikkuinen valonsäde, joka kohdatessaan kohoavan tähtivanhuksen pysähtyy, koskettaa sitä hellästi, ja yhdessä ne muodostavat hohtavan kultaisen sydämen, joka sykkii hetken valoa, lämpöä ja rakkautta. Sitten vanhempi tähti irrottautuu ja jatkaa hidasta loittonemistaan hetki hetkeltä haalistuen, kunnes katoaa toisten himmeästi tuikkivien tähtien joukkoon. Tähtilapsi laskeutuu alas koko ajan kirkastuen, kunnes se säihkyen valaisee koko maanpiirin.

Nyt rinteellä konttaa iloisesti pikkuinen vesseli, joka lähtee toivorikkaana etsimään tietä alas, luokse ihmisten, joiden kellot ovat juuri vierähtäneet uuden vuoden ensimmäisiin hetkiin.

Hyvää Uutta Vuotta!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

Niin hiljaa menneen vuoden silmä sulkeutuu;

se hetken värjyy, vapisee, ja vihdoin vapautuu -

ja vuosivanhus siirtyy joukkoon muisteloiden.

Ei kuulu tuulen huima henkäily,

ei vuoda taivas,

ei liehu tantereiden yllä revontulten raisu viehkeily.

On toisin räiskyvaloin se kansi kirjavoitu

ja uusi vuosi siten päiviimme sinetöity.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

Venyihän se lasten mummolaan pääseminen lähemmäs puolta yötä, juna kun oli normaaliin tapaansa myöhässä, (se kun ei ole ilmeisesti vieläkään käsittänyt työskentelevänsä välillä pakkasellisissakin olosuhteissa, sillä talven tulo tuntuu yllättävän aina), mutta silti ensimmäisten joululahjojen oli päästävä aukaisuun ja kaukaa viisaana mummi oli asiat järjestänytkin siihen malliin, että se onnistui. Nukkumaan ei millään olisi maltettu ja pikku jalat tömisyttivätkin mummolan lattiaa vielä puoli yhdeltä. No, seuraavana aamuna unta sitten riittikin ihan siihen malliin, että enoa jo rupesi epäilyttämään, mahtaisiko hän ehtiä nähdäkään lasten ilmeitä näiden aukaistessa loppuja lahjapakettejaan. Hänen kun oli jo sinä samaisena päivänä lähdettävä junailemaan pääkaupunkiseudulle takaisin... 

No ennättihän hän senkin ilon nähdä, kun lahjoja heti aamusta ruvettiin etsimään kuumenee/kylmenee -periaatteella ja lisääkin olisi mieluusti etsitty, mutta siihen oli pakko panna stoppi; eihän nyt mummillakaan ihan älyttömästi niitä lahjoja riittänyt, vaikka ihan vähän hupsu näissä(kin) asioissa onkin! (Mitä nyt vähän varalle ostettuja sukkahousuja, pikkareita ja sukkia laittoi salavihkaa lahjakasseihin ja jätti ne "löydettäviksi", minkä vaikutus oli lähestulkoon yhtäläinen...) 

Illalla ulkoa tulemisen jälkeen saunaanmenokehoitukset kaikuivat kuuroille korville, laulettiin vaan keskittyneesti Vaarilla on saari. Lojuttiin säkkituolilla, tuijotettiin toisiaan ja hoilattiin. Lopulta piti muinoin päteviksi koetut kiristyskeinot ottaa käyttöön ja uhata, ettei mummin viereen sitten saunassa käymättömillä olisi asiaa ja kun sekään ei lotkauttanut minkäänlaista korvaa, latasi mummi lopuksi, että taitaapa se uusi Nalle Puhin tai Pulle Nahin... mikä lie... CD:kin jäädä katsomattomien pinoon, mikäli ja ellei... "No se muuttaa asian", tuumi Pepsukka ja lähti viivana, toinen perässään, tietysti. 

Saunasta tulon jälkeen ukki istutti tytöt viereensä, kampasi hiukset ja leikkasi varpaankynnet. Äiti lyhensi otsatukat. Mummi oli kaikesta äkkinäisestä hulinoinnista niin huteroitunut, ettei hänestä enää mihinkään olisi ollutkaan. 

Nukkumaanmenorituaaleihin kuuluva riehuminen huipentui normaaliin kimppaitkuun, josta selvittyä halaamisesta ja suukottelusta ei meinannut loppua tullakaan. "Anna siskolle vielä yksi pusu poskelle!" kehotti Pinjuska kerran toisensa jälkeen, kietoi kätensä siskon kaulaan ja pussasi. Sitten äiti kehotti "kaksosia" istumaan vierekkäin, kun hän ja mummi harjaisivat heidän hampaitaan patteriharjoilla. Kaksosiksi kutsuminen oli ilmeisen mieluista ja sekin pyrki tahnavaahtosuita naurattamaan, kun mummi päivitteli, miten mummolassa robotit tekevätkään kaikenlaista, puhdistavat niin lattioita kuin lasten hampaitakin... 

Tänä iltana ammutaan muuan raketti. Alkuillasta jo, sillä uusi vuosi aloitetaan nukkumalla. Jospa se taikoisi mummillekin enemmän unitunteja tulevaksi vuodeksi. 

Hyvää Uutta Vuotta!