"Aamulla kokoillaan tavaroita vaisuina. Una saa puhelimensakin takaisin.
Hurman sisko ajaa toista autoa ja avokki toista. Una istuu takapenkillä. Avokki huomauttaa hänelle, että kyllä hän on kuullut, miten tämä puhuu miehelleen välillä. Totta kai hän on kuullut, kun Unan sietokyky ylittyy ja hän haluaa purkaa vankilan seiniä ohuemmiksi, joskus.
"Voi jospa tietäisit kaikki ne pahoinpitelyt, joita tämä halon heiluttaja on tehnyt - lattialle sängystä potkimiset, mökin portaita sateeseen potkimisen ja niin monet muutkin jutut", hän parahtaa mielessään, mutta piilottaa sanat, kertoo sen sijaan pärjäävänsä aivan hyvin ilman avokin psykologisointiakin. Se on tietenkin väärin kommentoitu, ja kaikki siis todellakin on Unan syytä?
Hurman sisko keittää maitopottua ja Una koettaa lusikoida sitä jonkin verran. Kurkussa on kuitenkin este eikä mikään nielaudu. Kotiin lähtiessä sisko halaa ja kertoo, että heille saa tulla, jos tästä nyt avioero tulee. Ilmeisesti se tulee, onhan Hurma sen jo heille kertonut. Avokki ei sano mitään, katsoo vaan huoneen perältä loukkaantuneen näköisenä. Voi miten mahtava lähtö onkaan!
Pihalla Hurma sanoo, ettei ota Unaa kyytiin. Silloin tämä saa vihdoinkin ryhtiä, hieman.
- Otat, koska et antanut minun tulla omalla autollani, hän toteaa ja istahtaa takapenkille."
(Una)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti