SYDÄMENI SISKOLLE

Olin kuuden viikon kypsässä iässä,
kun olit mulle, serkku, syntymässä.
Saman pirtin nurkassa uinailtiin
- päät yhdessä -
sisariksi kasvettiin.

Kotikunnaille,
lapsuuden leikkimaille
usein unessa jälleen palaan
ja kun aamuisin arkeen havahdun,
pettymykseni vaivoin saan salaan.

Värein kirjaillut kiemurat elämän
meidät erilleen muuten veivät,
mutta kotiniemelle takaisin
tulemasta ne estäneet eivät.

Nyt sinulle, siskoni, pyyntö on tämä:
Ethän minua maailmaan yksin jätä?
Meidän määrä on vanheta yhdessä!

Kenties elämämme ehtoopuolella
me harmaapäinä,
elämän nähneinä
ja siihen jo kyllästyneinä
taasen saman pirtin nurkkaan
nukahdamme -
päät yhdessä,
silmät väsyneinä...

Ja ehkäpä salatun verhon takana
me joskus taas havahdumme
päät yhdessä,
silmät virkeinä...
Aloittaaksemme alusta jälleen.

Näin uskothan,
sydämeni sisko?

HM... NE ENTISET HYVÄT AJAT?

Syyskuun ensimmäinen, ennen muinoin koulunaloituspäivä. 

Oi, miten kauan siitä onkaan! Huoh.

Sain käydä muuten kuunteluoppilaanakin sitä edeltävänä vuotena muutaman päivän ajan. Sain viitata, vastata ja lukeakin tunnilla opettajan lainaamasta aapisesta. Minähän osasin, olinhan oppinut lukemaan jo ikuisuuksia sitten. (Kainuun Sanomista opettelin ihan ite. Se oli ensimmäinen aapiseni.) Aah, miten mahtava tunne se olikaan! Olin ISO!

Kouluhan alkoi niinä entisinä hyvinä aikoina syyskuun ensimmäisenä, lauantaisinkin oli oppitunteja, asuttiin asuntolassa heti ekapäivästä lähtien (mikä ikävä kotiin!!!). Yks lomapäivä oli kuukaudessa, kuukausiloma nimeltään siis ja yleensä se oli maanantai. Myös jonkinlaista pehmyttä laskua kai jossain määrin lie ollut sekin, että ekaluokalla olivat maanantait vapaat. Sitä vain en muista, olivatko ne koko lukuvuoden vai vain syyslukukauden...

Nykyisen syysloman paikalla oli potunnostoloma ja joululomaa kesti kokonaista kolme viikkoa, mikä pisti äidin joskus haikailemaan loman loppumista, sillä kolme kolmen vuoden sisään syntynyttä epeliä taisi olla aikamoinen keitos pirtin ja yhden kamarin mökissä. 

Eikä älytty ees nikotella; niin vain oli.