Mummi!
Voinks mä tulla torstaina sun luo, kun perjantaina on taksvärkkipäivä?
Puhelimesta kantautuva innokas pulputus nostaa mummin pörröpään rivakasti ylös
tyynystä, johon toivottomuus oli sen jälleen kerran lannistanut. Mä voisin auttaa sua töissäs, lakaista ja
käydä kaupassa, jatkaa iloinen ääni sirkutustaan. Mä kun en oikein imuroinnista tykkää.
Mummin mieli virittyy jo hiukan
korkeammalle tasolle. Voi kulta, ihanaa!
Tietysti saat tulla. Kyllä me aina jotain hommaa keksitään.
Niin,
ja jos sä maksat mulle vaikk' parikymppii, niin hyväntekeväisyyteen menee 12
euroo ja mullekki jäis kaheksan euroo. Kujeileva naurahdus saa
mumminkin nauramaan. Katotaan nyt,
tietenkin palkka riippuu siitä, mitä töitä tulee tehdyksi, hän kuittaa
hymynkare suupielessään. Kiva kuitenkin,
kun tuut.
Joo,
moi sitten! Ja klik, vilahduksessa puhelin napsahtaa
kiinni. Moi moi, nähdään sitten torstaina,
mummi kuiskaa mykkään puhelimeen.
Mitäpä
sitä turhia aikailemaan, kerran asia tuli selväksi, hän
tuumaa ja kääntää tyynyn toisinpäin. Ainakin
huomisesta tuntuu tulevan hyvä päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti