torstai 20. kesäkuuta 2013

KYLLÄ MINÄ OPIN

Nykyinen kotini, tämä Riihimäki siis.
Ystävät ihmettelevät, miksi, eihän täällä ole tuttujakaan.
Miksi ei, vastaan. Täällä minua on kohdeltu hyvin, autettu ilman maksua, hymyilty ilman pyyntöä, ohjattu oikeaan ilman ruikutusta, otettu henkiseen syliin (toisin muuten kuin Kainuussa, jossa ei lotkauteltu korviakaan piskuiselle mitättömyydelleni). 
Miksei siis?

Kaunis, puutarhamainen kaupunki. 
Uusi kotikin ihan nappi. Ihanan lämminhenkinen, kolmikerroksinen asuintalo, jonka asujaimistoon en tosin ole pikamoikkuja lukuunottamatta päässyt ottamaan kontaktia kahdeksan kuukauden aikana kuin muutaman. (Esmes silloin, kun kävin myynnissä olevassa neljän huoneen ja keittiön asuntoon muuten vain tutustumassa... Hah.)
Vaikka olisin palavasti halunnut. Ajoittain. Odotin jopa pihansiivoustalkoita, mutta huoltoyhtiöhän nekin tekee...
Sillä kaenuulaesena lämminhenkisenä, rakastavana lähimmäesenä tietysti olisin mieluusti siepannut heidät kaikki syliini. Kerralla.
No, se ei vissiinkään täällä ole niin tavallista.
Harmi. Mutta kyllä minä opin. 
Ja kontaktoin. Vielä. Joskus...
Ja sieppaan...

4 kommenttia:

anja kirjoitti...

Kyllä ne Riksussa vielä lämpenevät kontakteille.
Jäyhempiä ovat kuin Kainuussa.
Juhannusta sinulle Riksuun...

Sylviira kirjoitti...

Toivotaan. :)

Hyvää Juhannusta!

kaisumarjatta kirjoitti...

Hyvää juhannusta Sylvi ja hyviä uusia ystäviä. Aikuisena tutustuminen on hitaampaa kun on menettänyt lapsuuden ajan välittömyyden.

Sylviira kirjoitti...

Näinhän se on.

Hyvää Juhannusta sinullekin, kaisumarjatta!

LUETUIMMAT