OLEN VAPAA!

Mökki tulvehtii tavaroistani, joita kuskaan entisestä kodista,
nyt jo toisten omistamasta. 

Paljon on viety säilöön sisaren vintille,
suuri osa myös roskiin, kierrätykseen, tuleen. 

Eihän sitä millään raaskisi - heittää pois yhteisiä muistoja...

Mutta joskushan sekin on tehtävä. 

Viimeistä kertaa käydessäni kierrän talon jokaisen huoneen. 

Leveänsileässä aviovuoteessa,
avaruuslaivassa veljentyttären sanojen mukaan, 

on vain yksi kohouma pääpuolessa ja sekin pian katoaa. 

Sänky pirstotaan ja poltetaan. 

Sitä huonetta en tule kaipaamaan...

Olohuone vyöryttää muistoihini sen sohvalla vuodatetut lukemattomat kyyneleet ja tuskan hetket,
joiden kourissa olen käpristellyt. 

Hiljaa, ettei kukaan kuulisi ja heräisi. 

Sekin saa jäädä unohduksen yöhön.

Takkahuone hulvauttaa mieleen ne kaikkein onnellisimmat illat, 

jolloin siellä katsottiin tulen liekkeihin, syötiin ja tanssittiin. Kahdestaan. 

Sitä ehkä joskus muistelen. 

Sitten kun etäisyyttä on kertynyt riittävästi. 

Työhuone jää jotenkin ilmaan - en saa siitä puristettua mitään; 

sehän ei ollut minun valtakuntaani, mutta omaksi työhuoneekseni aikautunut viimeinen tila herättää sekasorron. 

Täällä kirjoitin huumaavan innoituksen vallassa,
lensin Pegasoksen vahvoin siivin korkealle, korkealle... 

Mutta täällä kiidin myös matalalla, toisin siivin... 

Ei, tämänkin haluan unohtaa. Liian paljon, liian väkevää maailmaa...

Helpotuksesta huokaisten irrotan avaimen ja suljen ulko-oven. 

Hengitän syvään. Kahleet kolisevat irrotessaan.

Olen VAPAA!