UNIMIETTEITÄ

Veispuukki muistutti, että näin 6 vuotta sitten unen, jossa PAPPI oli täyttänyt parkissa olevan autoni hellahaloilla. " Ihan täyteen, kattoon asti. Naispappi. Ripitin häntä siitä ja hän tyhjensi auton, antoi anteeksi ripitykseni ja lopuksi halattiin sovussa. Päätalon Herkkona miettisin pääni puhki, että mitähän merkitystä tuollakin on."

Tänään tiedän, mitä uni sanoi, ilman Herkkoakin.

Toisen kerran tanssin unessa taas jonkun papin kanssa ja meningeooma löytyi. Eikä ne papit tähän loppuneet, sillä muutaman lähivuoden päästä uni pussautti kolmannella liperikaulaisella minua kolme kertaa (poskille vaan, onneksi) ja vuorossa oli uusi sairaus.

Kuvittelen tietenkin nyt, että se kolmas pusu osoitti - kolme kun on pyhä luku - että tällä erää nämä yölliset tapaamiset riittävät ja uskon, että seuraava pappi unessani on se portin aukaisija. 👍❤ Se, että ensimmäinen oli naispappi ja ne tanssivat ja pussaavat papit miehiä, on hyvinkin ymmärrettävää.

Tiesittekö muuten, että auto unessa edustaa elämän etenemissymbolia?

KIRJE YSTÄVÄLLE

Tämän haluan sanoa ystävälleni, joka menetti lapsenlapsensa muuan päivä sitten. Pitkä ja tuskainen oli se kamppailu vaikean sairauden kanssa, mahdollisuudet olivat fifty-fifty, joten toivoa pidettiin yllä loppuun asti. 

  Facebookiin oli lapselle perustettu voimaa antava tukiryhmä, jossa on tätä nykyä noin 450 jäsentä. Heidän myötätuntonsa ja toivoa ylläpitävät kirjoituksensa kannattelivat perhettä suurenmoisella tavalla viimeiseen hetkeen saakka, ja sen jälkeinen lohdutusten rauhallinen virta valuu yhä... 
  Mummon tuska on kaksijakoinen; hänhän suree samalla sekä omaa lapsenlastaan että tytärtään tämän sekä koko perheen tunteman tuskan vuoksi...

"T....

Sanoit, ettet osaa etkä jaksa pukea tunteitasi sanoihin. Eihän sitä jaksa eikä tarvitsekaan, ne sanat tulevat sitten joskus myöhemmin, ja kyyneleet… ne yllättävät mitä odottamattomimmissa paikoissa, kuten varmaan muistat, koska ihan vastahan se äitisikin lähti. Hyvä että niitä tulee, sisin puhdistuu ja olo ehkä hivenen keventyy, kun ne kaipauksen ja loppumattoman ikävän helmet vuotavat. Kunnes virran vuola ehtyy - ei ole mistä tulla enää. Lopussa saattaa tulla pelkkää käheää ulinaa vain. Mielessä vain voimaton tuska ja rinnan puristus, avaruuteen kohdistuva ahdistunut huuto: MIKSI?… Ja raivokin tulee joskus… ja siihenkin meillä on oikeus.

Kunhan jaksat, niin mietipä, miten monien ihmisten ajatukset kannattelivat J:aa ja kuinka monen elämää hän koskettikaan! Hänhän toi siunausta meille kaikille sairauden kanssa kamppailuun osallistuville. Jospa hänen elämänsä tarkoitus olikin juuri siinä – havahduttaa ihmiset näkemään suurempia asioita kuin he tavallisesti näkevät? Havahduttaa välittämään läheisestään, rukoilemaan, kantamaan anovin sydämin lasta Korkeimman käsiin. 

Meidän kaikkien elämällä on jokin Tarkoitus, niin laitapuolen kulkijoilla kuin hurskaillakin, niin lapsilla kuin vanhuksillakin, niin sairailla kuin terveilläkin, niin rikollisilla kuin rehellisilläkin, niin laiskoilla kuin ahkerillakin... Uskon jopa, että jokainen valitsee elämänsä suuntaviivat jo ennen syntymäänsä, joten jos J valitsi tällaisen tien, on hän valinnut sen rohkeutta ja rakkautta osoittaakseen. Ehkä hänen sielunsa tarvitsi juuri tämän elämän kehittyäkseen, päästäkseen eteenpäin kasvun tiellä. Samalla hän auttoi meitä muitakin kasvamaan. 

Rakkain halauksin..." 

”TEILLE ON SYNTYNNÄ VAPPAOTTAJA”

Hyvää Joulua! :)

”Teille on syntynnä Vappaottaja”, eli Luukkoan jouluevankeljumi kaenuulaesittaen:

Siihe aekaan Aokusti-keisari anto meäräöksen, jonka nojalla Rooman valtakunnan jokkaesessa kolokassa tuli toemittoa verollepano. Kysseessä oli ensimmäenen sen sortin toemenpie senaekusessa moalimassa, ja se tapahtu Kirnijuksen hoijjellessa Roomammoan Syyrian leänin ylimmäesen peällepäsmärin virkoa. Mikkää ei aottanu, van jokkaesen täöty lähteä merkkuuttammaan ihtesä veroluvettelloon, itekkunni siis ikiommaan moalikyllääsä.

Jooseppi tälläöty tien peälle Kalilean Nasareetissa ja hankkiutu Juutean puolella olovaan Toavetin kaopunki Peetlehemmiin, Toavetin sukkuo kun kerta oli. Hän otti mukkaasa eokontekeleesä Marin, joka oli viimmesillään pieniin päen. Ja niihä siinä kävi että justiisa heijjän siellä olon aekana esikoenen alako änkeötyö moalimaan. Mikäpä hänessä: Mari pyöräötti tolokun olosen poijjan, keäräsi kapaloehi ja laetto olokien sekkaan vassuun köllöttämmään, heille kun ei ollu herunu selän sijjoa minkää sortin kortteeripaekasta.

Van jonni matkan peässä laetumella oli paemenie lampaetasa vahtimassa. Aevan varottamata heijjän eissä seistä törötti enkeli ja taevoallinen kirkkaos keänteä muljaotti pimmeyvven päeväksi. Paemenie meinasi ruveta pelottammaan, van se enkeli toppuutteli, jotta elekeä toki turhan päete hötkyilkö: ”Minä ilimotan ilosen assien: Teille on äskön syntynnä Vappaottaja, joka on Ristus ja Herra! Pistäkeäpä korvan toakse: työ löyvvättä kapaloijjun poekalapsen vasusta pötköttämässä”. Ja sammoa kyytie siihe laetumen kulumalle pelemahti aekamoenen laoma taevoallista sotaväkkeä, joka äety laolamaan ja ylistämmään Herroasa:

Seepaotilla kunnia korkeuvvessa,
moan peällä raoha ihmisillä,
joesta Hän tykkejää.

Enkelilaoman haehuttuo poes taevaaseesa, paemenet alako puhhuo ruplattammaan toestesa peälle: ”Lampsitaan Peetlehemmiin! Siellä myö soahaan nähä se, mistä nuo taevaan poijjat äskön hoasto”. Paemenet laetto töppöstä toesen etteen, ja eipä aekoakaa kun ne löysi Joosepin, Marin ja niijen esikoespoijjan, joka toellaa nukkuo tuhnotti vasussa. Sen nähtyösä paemenet kerto kaekille, mitä niille oli ilimotettu. Ja jokkaenen joka kuuli mitä ne paemenpoijjat pakisi, oli kerrassa äemän käkenä. Van Mari paeno kaekki kuulemasa assiet visusti mieleesä ja pähkäeli niitä iteksesä vielä tovin aekoa jäläkikätteen.

Paemenet paeneli takasi laijjunmaellesa, siunaellen Jumaloa kaekesta siitä mitä oli tullu kuultuo ja nähtyö. Kaekki oli käöny justiisa sillä keinon kun heille oli kerrottuhi.

(Kopsattu Facebookista, teksti on Paso Romppaisen kainuuntama.)