"RISTUS ON TOELLAA HERÄNNY ELLOON"

Uskomaton keännös kaenuulaesittaen:

”Ristus on toellaa heränny elloon!” eli Luukkoan kaheskymmenesneljäs kaenuulaesittaen

Ensimmäesenä sapatin jäläkeisenä oamuna hauvvalle pistäötymmään menny naesväki äkkäsi sissäänkäönnin eissä olleen kivipoajen tulleen pykläötetyksi poes paekoltaan. Peremmälle haotaan työntäötynneet naeset soatto pelekästää äemistellä, sillä vaenaja oli kaonnu! 

Aevan varottamata heijjän etteesä ilimesty kaks valakosiin voatteisiin pukkeotunutta poekoa. Naeset säekähti toenperrään, van ne valakokamppeiset raohotteli ja kysäsi, jotta mitä vaste työ eläveä vaenajien makkuupaekasta haetta? Että työ Jeesusta enneä teältä tavota, se on noussu kuolleista! Outtako työ kerrassa unneottanu, mitä hän laosu toannoen Kalileassa olleillessaan? 

”Näen pittää käömän: Ihmisen Poeka annetaan veäryyttä tehneijjen kässiin ja naolataan ristimpuuhu, van kolomantena päevänä hän nousoo kuolleista.” Naeset muisti mitä Jeesus oli aekonaan pakissu, ja kipittivät kiireenvilikkoa viemään sannoa yhellettoesta jälelle jeäneelle oppipoijjalle ja muillekki assienosasille. 

He kertovat apostolleille kaeken, van nämä arvelivat tyhjeä säekähtäneijjen naesten puhhuo ruplattavan mitä sylyki suuhu tuopi, eivätkä ensalakuun uskonu heijjän puhheitaan. Pietari kipasi kuitenni juoksujalakoa hauvvalle. Sissään vilikastessaan hän näki pelekät keärilliinat ja poestu paekalta pähkäellen iteksesä, mitä kummoa oli oekeen mahtanu tapahtuo. 

Lännellä päevin kaks oppipoekoa tallusti Jerusalemista kutakuinni kahen tunnin jalakapatikan peässä olovaan Emmaoksen kyllään vieveä kinttupolokuo, viimeaekasie tapahtummie javeksien. Heijjän siinä vatuloijjessaan ite Jeesus tälläöty seoraan. Oppipojjat ei kuitenkaa tuntenu häntä; heijjän silimät oli silläkeinon, ikkäänku sokkeonu. 

Jeesus kysäsi ölövinä, jotta mistäpä ne kulukumiehet nuin hilijoa supisoo. Alakuloset poijjat seisahtu siihe paekkaan. Toenen heistä, Leoppas, sano: ”Et taijja sinä olla täkäläesie, jos et tiijä, mitä Jerusalemmin seuvvulla on näenä päevinä tapahtunu?” Jeesus heittäösi mittäätietämättömäksi, jollon Leoppas jatko: ”Sitä miten köpelösti kävi Jeesus Nasarettilaeselle. Siinä se vasta olihi tolokku rohveetta ja soarnamies, nii kaeken kansan ku ite Jumalanni eissä! Van meijjän ylypeät ylipapit ja vanahat variseokset anto hänet oekeuvven kässiin ja ristimpuuhu naolattavaksi.

Siitä kaekesta on tännään kulunu jo alun kolomatta päeveä. Ja ikkäänku tässä ei oesi tarpeeksi, on naesväki soanu meijjät kertakaekkisen poes tolokuistamme. Oamulla hauvvalla käöneet naeset ku ei ollu löytäny vaenajasta jäläkeäkää, voan aenoastaan kaks valakokamppeista, jotka oli kertonu Jeesuksen olovan toas elossa ja hyvissä voemissa! Jotku meistää kahto viisoammaksi käyvvä paekan peällä, van heki joutu totteamaan asijoijjen laijjan olovan justiisa sillä keinon ku naeset oli väettänykki. 

Jeesus puisti peätäsä ja sano: ”Voe hyvänen aeka teijän kansa! Nuinko kovakallosie työ ootta ymmärtämmään, mitä rohveetat on povannu? Justiisa tällä laellahan Messijaan pitiki kärsie ja mennä sen jäläkeen takasi kirkkaoteesa”. Ja hän alako tarinoemaan niille poijjille, aena Mooseksen aijjosta ja vanahoesta rohveetoesta alakaen, mitä hänestä itestäsä oli aekojen soatossa ja missää yhteyvvessä sanottu. 

Kolomikko soapu Emmaoksen kyläraetille. Jeesus oli jatkavinnaan matkoasa, van oppipoijjat toppuutteli, jotta ”Jeä ny toki iltaselle, varsinni kun tuo aorinkohi on menny jo maellesa”. Ja niimpä Jeesus sitte jäe heijjän seoraasa. Iltasyönnin alakajaesiksi Jeesus kiitti Jumaloa, taetto potturieskan kolomeen ossaan ja anto palat oppipoijjillekki. 

Sillon niijjen silimät räpsähti silläkeinon aoki, jotta ne tunsi partanoaman. Van samassa silimänräppäöksessä tämä otti ja haehtu ilimaan nii että rieskanpala tipahti pöyvvän kulumalle. Oppipojjat alako puhhuo pajattammaan: ”Eikö vaen meijjän syömmet hehkunnaa silikkoa intoa, ku hän äskön tuolla tien peällä toesteli kaekkie niitä ilimosen ikusie kirjotuksie?” 

Ja sammoa kyytie poijjat paeneli takasi Jerusalemmiin, muijjen sinne kokkoontuneijjen oppipoekien pakkeille kertomaan muillekki äskön kokemasa. Kaekki paekalla olijat äety päevittelemmään yhteen eäneen: ”Ristus on toellaa heränny elloon!”

(Keäntäny Paso Romppainen)

”TEILLE ON SYNTYNNÄ VAPPAOTTAJA”

Hyvää Joulua! :)

”Teille on syntynnä Vappaottaja”, eli Luukkoan jouluevankeljumi kaenuulaesittaen:

Siihe aekaan Aokusti-keisari anto meäräöksen, jonka nojalla Rooman valtakunnan jokkaesessa kolokassa tuli toemittoa verollepano. Kysseessä oli ensimmäenen sen sortin toemenpie senaekusessa moalimassa, ja se tapahtu Kirnijuksen hoijjellessa Roomammoan Syyrian leänin ylimmäesen peällepäsmärin virkoa. Mikkää ei aottanu, van jokkaesen täöty lähteä merkkuuttammaan ihtesä veroluvettelloon, itekkunni siis ikiommaan moalikyllääsä.

Jooseppi tälläöty tien peälle Kalilean Nasareetissa ja hankkiutu Juutean puolella olovaan Toavetin kaopunki Peetlehemmiin, Toavetin sukkuo kun kerta oli. Hän otti mukkaasa eokontekeleesä Marin, joka oli viimmesillään pieniin päen. Ja niihä siinä kävi että justiisa heijjän siellä olon aekana esikoenen alako änkeötyö moalimaan. Mikäpä hänessä: Mari pyöräötti tolokun olosen poijjan, keäräsi kapaloehi ja laetto olokien sekkaan vassuun köllöttämmään, heille kun ei ollu herunu selän sijjoa minkää sortin kortteeripaekasta.

Van jonni matkan peässä laetumella oli paemenie lampaetasa vahtimassa. Aevan varottamata heijjän eissä seistä törötti enkeli ja taevoallinen kirkkaos keänteä muljaotti pimmeyvven päeväksi. Paemenie meinasi ruveta pelottammaan, van se enkeli toppuutteli, jotta elekeä toki turhan päete hötkyilkö: ”Minä ilimotan ilosen assien: Teille on äskön syntynnä Vappaottaja, joka on Ristus ja Herra! Pistäkeäpä korvan toakse: työ löyvvättä kapaloijjun poekalapsen vasusta pötköttämässä”. Ja sammoa kyytie siihe laetumen kulumalle pelemahti aekamoenen laoma taevoallista sotaväkkeä, joka äety laolamaan ja ylistämmään Herroasa:

Seepaotilla kunnia korkeuvvessa,
moan peällä raoha ihmisillä,
joesta Hän tykkejää.

Enkelilaoman haehuttuo poes taevaaseesa, paemenet alako puhhuo ruplattammaan toestesa peälle: ”Lampsitaan Peetlehemmiin! Siellä myö soahaan nähä se, mistä nuo taevaan poijjat äskön hoasto”. Paemenet laetto töppöstä toesen etteen, ja eipä aekoakaa kun ne löysi Joosepin, Marin ja niijen esikoespoijjan, joka toellaa nukkuo tuhnotti vasussa. Sen nähtyösä paemenet kerto kaekille, mitä niille oli ilimotettu. Ja jokkaenen joka kuuli mitä ne paemenpoijjat pakisi, oli kerrassa äemän käkenä. Van Mari paeno kaekki kuulemasa assiet visusti mieleesä ja pähkäeli niitä iteksesä vielä tovin aekoa jäläkikätteen.

Paemenet paeneli takasi laijjunmaellesa, siunaellen Jumaloa kaekesta siitä mitä oli tullu kuultuo ja nähtyö. Kaekki oli käöny justiisa sillä keinon kun heille oli kerrottuhi.

(Kopsattu Facebookista, teksti on Paso Romppaisen kainuuntama.)