maanantai 29. heinäkuuta 2013

MONENLAISTA PARATIISIA

Tuuli tyyntyy, tuotuaan suhisten viestiä vähitellen tummuvasta yöstä. Aurinko punaa puiden latvat, heijastaen kolminkertaisen kuvajaisen itsestään peilinä  kimaltelevasta järvenpinnasta. Pöllö huuhailee metsikössä, pikkulinnut nukkuvat jo. Tontut keräävät kennoihinsa auringonvaloa ja luovuttavat sitä lyhdyistään sitten kun tarpeeksi riittävä hämäryys on hiipinyt ympäristöön. Paratiisiko?

Mieleni heijaa poukkoilevien ajatusten ja mielleyhtymien ristiaallokossa. Mitä kaikkea ihminen joutuukaan käymään läpi ennen kuin hänen annetaan painaa päänsä viimeiseen lepoon, odottamaan seuraavaa elämää... Helppo siinä on toisten sanoa, että sinä pääset tämän yli. Kun haluat. Mutta kuka sitä jaksaa ajatella silloin kun elämä on sirpaloitunut?

Enkeli-ihmisen löytyminen särjettyyn tulevaisuuteen on lottovoitto. Joillekin se onnistuu. Onneksi.

Tuulenpuuska pyörähtää yllättäen takaisin, sipaisee poskea, kuiskaa unenohuen viestin. Joskus koittaa maksun paikka. Enkä usko, että sen paikan nimi on kaikilla Paratiisi...

2 kommenttia:

mummeli kirjoitti...

Elämä on kumma kiemuraista, jokaiselle tavallaan. Minutkin revittiin sirpaleiksi, mutta sen normaalin, kuoleman kautta, ehydyin ja jatkan polkuani vain itseäni hoivaten.
kiitos sinulle monista kauniista kirjoituksistasi!

Sylviira kirjoitti...

Kiitos, mummeli! Kukaan ei selvinne täältä jotenkin ryvettymättä. Minulle tapahtui kuitenkin se, mitä kaikki ystäväni vaikeina hetkinäni jankuttivat - totesin kaiken tapahtuneen omaksi parhaakseni, sillä minusta pidettiin huolta ylhäällä ja sain mainitsemani kaltaisen "lottovoiton", pikalähetyksenä. :)

LUETUIMMAT