sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

AHH...

Istun uutuuttaan hohtavilla rappusilla ja kierrätän katsettani pitkin erämaista pihaani. Nautin. Ahh, mikä näköala! Tuolla helisee tuulikello aitan terassilla. Pihapuussa helähtää pikkulintu. Aallot loiskuavat rantatöyrääseen ja keinuttavat venettä, niin että keikutus louskuttaa uniaaltoja aivoihin. Rytmikkäästi. Keinun vierellä touhuavat puutarhatontut, siili käpertyy terassin jalan juureen ja kukkaympyrän viereltä tuijottavat kilpikonna ja viides mökkitonttu. Grillikatoksessa, tsasounassa rätisee. Tuli ahmii ympäristöstä kerättyjä risuja muurikkalättyjen paistopuille tilaa valmistaen...


Rakastan pikkuruista mökkiäni aina vain enemmän ja enemmän. Ja se minua. Onhan se ainoa paikka maailmassa, joka kuuluu vain minulle. Sitä paitsi se nököttää entisen lapsuudenkotini rannassa, kotirannassa. Täällä sieluni koskettaa heitä, jotka ovat samoilla tienoilla niin ennen minua kuin myös yhdessä kanssani aikaansa viettäneet. Heidän lempeät silmänsä seuraavat taivallustani rohkaisten, kannustaen ja lohduttaen.


Ilta on aina erilainen. Samoin auringonlasku. Iltakymmeneltä aurinko näkyy täsmälleen tietystä paikasta, kahden ohuen puun välistä. Kuvan aurinko ilmestyi yllättäen paljon myöhemmin, uimassa ollessani, vaikka päivä muuten oli ollut pilvinen. Se halusi näyttää minulle olevansa olemassa, laskevansa kylläkin nyt, mutta huomenna taas nousevansa.


Vesi on jo kylmää, ollut oikeastaan joka kerta viime viikkoina. Mutta kun kahlaa sinnikkäästi siihen asti, että laineet huuhtovat kainaloita, siihen tottuu, ja oikeastaanhan siinä on silloin uinutkin jo, enää tarvitsee vain heittäytyä ja kauhoa rannalle. Lämpimään saunaan. Jonka ulko-ovikin taas aukeaa. Kunnolla.

Ahh...

6 kommenttia:

Minttuli kirjoitti...

Oi ihanuutta mitkä maisemat ja teksti!
Hyvää kesänjatkoa!

Sylviira kirjoitti...

Kiitos. Mukavaa kesänjatkoa sinnekin! <3

Anonyymi kirjoitti...

Yhdyn Minttulin kommenttiin ja kaipaan ennen kaikkea rauhaa, laineiden liplatusta ja loiskuamista. Jospa senkin ihanuuden saisin
vielä joskus elää ja kokea.
Täällä on 33 astetta lämmintä, eikä vettä (ei edes puroa) lähettyvillä.
Voit kai kuvitella, miten tukalaa on?
Olet onnen tyttö - kaikesta huolimatta.

Lämpimiä elokuun iltoja ja kuutamoita! Terveisin AZ

Sylviira kirjoitti...

Toivon sydämestäni, että saat vielä kokea kaiken tuon ihanuuden, jota kaipaat, AZ. Kylläpä teillä tosiaankin on kuumaa, herranen aika sentään. Meillä on nyt noin 16 astetta ja kova tuuli, joten mielelläni vähän enemmän lämpöä toivoisin tännekin. Mutta, kuten sanoit, olen onnen tyttö - sittenkin.

kaisumarjatta kirjoitti...

hyvin tunnelmallista mökilläsi on, siellä varmasti runo suonet saavat evästä talvenkin varalle.hyvää viikonloppua sinulle

Sylviira kirjoitti...

Kiitos, sitä samaa sinulle, kaisumarjatta!

LUETUIMMAT