Aurinko parvekkeellani. Piiritanssit liikenneympyrässä.
Saksankieli telkkarissa ja taustalla ooppera.
Uuden asunnon paperien odottelu. Huomenna ne varmaan tulevat...
Vajaan kolmen vuoden ikäinen. Asunto.
Miksei sellaista muka voisi hyväksyä? Kuka ei voisi?
Eikö jokin asia mätä siinä tapauksessa? Luulisi ainakin.
Minä en niin hienohelma sentään liene. Uskoisin.
Minä ja minun kaikki tärähtäneet aivoitukseni!
Sitä se yksinolo teettää.
Sitä se yksinolo teettää.
Pöhköhullupaukapää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti