maanantai 3. lokakuuta 2011

AKKA HUIMAPÄÄ

Mökkitie on poukkoinen kuten aina, mutta tämän auton maavara on sellainen ettei siitä tarvitse huolehtia. Piha on täynnä syksyn hylkäämiä lehtiä ja risuja, joita tuuli on paiskonut ikävissään. Tuulee, ei paista. Pitäskö kääntyä takaisin? Ei, mökiltä ei käännytä, ei koskaan! Kerran sinne on päässyt.

Hiiret ovat temmeltäneet, eivät hiiribaaria olleet älynneetkään avata vaan muuten vaan pelmunneet lakanoissamme, synnyttäneet niihin ja ne menevät roskiin. Yöpaita katoaa samassa kauhistuksessa, mutta sitä ilmankin pärjää. Tuli takkaan vaan, matto terassille ja olo kohenee. Sitten moottorisaha rupeaa ulvomaan, minä pinoamaan. Illan päätteeksi laiturinpää ylös, saunasta käsin, sitten on sama jo uidakin. Huh heekuta kun on kylmää... Mutta virkistävää ja Hän kehuu minut maasta taivaisiin. Hävettää, en minä nyt niin ole... Akka Huimapää kuulemma kuitenkin. No, se voin olla. :)

Lauantaina paistaa aurinko ja halkosavotta jatkuu. Meillä on nyt jo loppuiäksemme puita, mutta jos lapset joskus innostuvat tänne, niin... JOS... Jos joku sellainen kumppani löytyy, joka lähtee korpeen, mutta sellaiset ihmeelliset taitavat olla harvassa nykyään.

Sunnuntaina on ikävä ilma. Tuulee, pilveilee... Katiskat etsintään, toista ei löydy, pitää ostaa keväällä uusi tilalle. Vene nousee kahden voimapesän lihaksin rantapenkereelle. Akka on kunnian kukkuloilla taas...

Kotimatkalla etsin puhelinta. Sitä ei löydy vaikka kuinka muistan laittaneeni sen lähelle käsilaukkua, että ihan varmasti hoksaisin ottaa mukaan. Hän soittaa siihen, ei vastausta. Sanaakaan sanomatta Hän kääntää auton kesken matkaa, ajaa takaisin mökille, ei noidu, ei yhtään pahaa sanaa anna... Mökki mullistetaan, samoin kassit. Ja sitten huomaan pelkääjänpuoleisen oven taskusta puhelimeni. Se on ollut äänettömällä. Oh, miksihän se väliin pitääkin laittaa äänettömälle? Luonnon varjelemiseksi? Niin kuvittelen. Mutta Hän ei virka vieläkään mitään... Kyllä minun täytyy olla ihmeellinen... ;)
Vai Hänkö se onkin?

Mutta mökki on nyt hyvästelty. Piha jää lehtien peittoon, joten keväällä on isompi homma edessä. Pakostakin rupeaa laskemaan, kuinka monta kevättä, riemukasta, työntäyteistä, JAKSAVAA kevättä vielä voi edellyttää olevan edessään. Tiedän kuitenkin, että sinne tulen sittenkin kun multa peittää fyysisen suun, koska niinhän ne muutkin edesmenneet rakkaani tulevat; tunnen heidät jok´ikisessä hetkessä.

8 kommenttia:

mummeli kirjoitti...

Olipa teillä huima mökkireisu ja puhelin pihkara sitten menee ovilokeroon äänettömänä piiloon. Kumma kapistus sekin. Mutta on se hyvä, kun on puita pienittynä ja pinottuna. Viis niistä lehdistä, kevyempiähän ne on keväällä kuivina haravoida.
Ja se hiiri....

Sylviira kirjoitti...

Niin, se oli ruskea eikä ukko uskonut minua. Kuulemma ovat harmaita... Se seisoi kaasulämmittimen päällä ja rapisteli minun salaattiaikomusteni kassia. Äkkiä löysi tiensä omille mailleen, jostain syystä...

Mustaleski kirjoitti...

Kiva tarina ja ehkä minäkin olen törmännyt vastaavaan ettei ärähdellä jos sekoilee ja tai unohtelee ja sehän tuntuu uskomattomalle, mutta miten luulisin että tässä on mukava vielä jottain muuta:)

Sylviira kirjoitti...

Saattaa olla, yli nelkyt vuotta ainakin... :)

HJ kirjoitti...

Akka huimapää on melkoisen hurja kun käy tällaisilla ilmoilla vielä uimassa. :)Tekstisi sai miut ikävöimään mökille, no keväällä sitten taas.

Sylviira kirjoitti...

Sinnehän se kaipuu on ainainen, mutta kyllä mökkikin ikävöi, olen sen huomannut. :) Joka kevät se nimittäin kaappaa syliinsä ja rutistaa, vuosi vuodelta aina vain lujemmin, rakastavammin. Ja saa minut puhkeamaan kyyneliin. <3

anja kirjoitti...

Kokeilepa seuraavaksi hiirille tarjota ykkösolutta mökin ulkonurkissa (ulkopuolella) niin, että olutpullot on sen verran vinossa, että hiiru pääsee pulloon vaan ei ulos! Meillä toimii hyvin, jo vuosikymmenen hiirijuhlilta selvitty pitkät talvet.

Sylviira kirjoitti...

Kiitos vinkistä! Tosin ei minusta siihenkään taida olla, sillä minähän sen hiiribaarinkin jätin aukaisematta vaikka muka sen tehtäväkseni sain... :(

LUETUIMMAT