maanantai 2. toukokuuta 2011

KISSANPÄIVÄT

Juna kuiskii: "Lapset, lapset, lapsenlapset... Kiireesti, kiireesti, kiireesti..." Ohivilahteleva maisema on vielä karu ja paljas, mutta silti kesästä viestivä. Järvissä ui yhä paikka paikoin kevyt jäinen kate, mutta sinivälke vapaan aallon pinnalla tuo elävästi mieleen tunteen, millaista niihin onkaan sukeltaa. Sitten kun on helle, sitten kun on kesä...

Aamulla Hän herätessään virnuili: "Ah, nyt minulle koittavat kissanpäivät, kun ei tarvitse vuodettakaan sijata!" Vähästä ne miespoloiset sen riemunsa repivät. ;)

Ja mummi oli niin ikävissään, että unhoitti illalla huolella tehdyt eväänsä jääkaappiin. Nyt saa Hän syödä ne tai jos ei Hän, niin sitten se komposti-Kikka.

4 kommenttia:

anja kirjoitti...

Ihana tarina. Jaa-a! Kenellä kissanpäivät?

Sylviira kirjoitti...

Niin, sitäpä sopiikin kysyä. Taitaa riippua siitä, kenen kantilta asiaa tarkastelee... :)

Irja Viirret kirjoitti...

Miten minusta tässä on jotenkin romattinen väre.. hänestä vain puhutaan jne. Onkohan hän ollut kuvioissa jo pitkäänkin?

Sylviira kirjoitti...

:) Jos vilkaiset vuoden 2009 maaliskuun juttuihin, vastaus löytynee sieltä (tarkemmin 13.3.2009).

LUETUIMMAT