maanantai 16. toukokuuta 2011

KUN HIKIPÖLY OLI LASKEUTUNUT...

Mökiltä paluu oli ihan pakko keskeyttää, sillä Ämmänsaaren Töpis kutsui karkeloimaan. Oman maakunnan orkesterit siellä panivat parastaan ja parastahan se oli. Tosin hyvin humppa- tai foxivoittoista, mutta meitä se ei haitannut, koska hypimme mielukkaasti vaikka ristiin rastiin ympäri salia ja moni ehkä kummasteli meidän senioreiden vauhtia. ;) Mutta paikkahan on meidän molempien nuoruuden huipputöpis, tapaamispaikka ja muutenkin. Sitä paitsi me hypitään riemurinnoin iästä tai arvosteluista välittämättä. Jokainen on sen ikäinen, miltä tuntuu. Ja me ollaan kakskymppisiä. Lähes.

Minulla on aina ollut vaikeuksia pelkästään kuunnella tanssimusiikkia, koska jalat riehaantuvat lähes itsekseen, en millään malttaisi olla paikallani ja siksi en yleensä kuuntele tanssillista musiikkia, ihan noin vain muka kuunnellakseni, koska tuntuu kuin olisi pakko rynnätä liikkeelle ja se ei oikein kaikissa tilanteissa lie suotavaa... Muutenhan musiikki kyllä asuu minussa. Ja ihanasti asuukin.

Kun hikipöly oli laskeutunut, ajelin Kajjaaniin ja vältyin jopa hirvikolarilta. Se enkeli, se enkeli... Smack... <3

4 kommenttia:

mummeli kirjoitti...

Tanssihan on sitä parasta kuntoilua. Siinä saa vipinää niin jalat kuin muukin kroppa ja mielenkiintoista kertakaikkiaan.

Sylviira kirjoitti...

Niin on, sydäntä ja mielenterveyttäkin ajatellen. Meille se on yhteinen harrastus, ollut ihan nuoruuden päivistä asti.

anja kirjoitti...

Täällä myös senioripari, joilla jalka vipattaa. Meistä tanssi on mukavaa liikuntaa ja aina kun on tilaisuus, laitetaan taatusti jalalla koreasti. Ja kukapa meitä kieltäisi niin kauan kuin jalka nousee, hih!

Sylviira kirjoitti...

Ei kukaan, selvä se! Ja meitä tämän lajin harrastajia on paljon...

LUETUIMMAT