Tämä kaupunki, jossa nykyisin
asun, on hyvin kuiva paikka, sillä täällä ei ole järveä, ei merta, ei edes
näkyvää jokeakaan. Muutama tekolampi on sekä suihkukaivo. SILTI tämän kaupungin
hallinto on päättänyt, ettei maauimalaa avatakaan tänä kesänä - sillähän
säästetään peräti 100 000 e! Uimahalli sentään aukeaa, tosin vasta tämän kuun
lopussa, ma 29.6.2020. Silloin tiloista avataan pukuhuoneet, suihkut ja 25 m allas,
opetusallas sekä auringonottoalue.
Mutta eihän se ole sama vedettömän kaupungin lapsille, jotka
eivät nyt pääse istuksimaan ulos aurinkoon altaita reunustaville nurmikentille,
joista voi halutessaan kipaista kastautumaan, isommista uimahaluisista
puhumattakaan. Ei kaikilla ole sitä mökkimahdollisuutta, joten kovin
kummallinen päätös tosiaan.
Vedetön asuinpaikka on tuntunut kovin oudolta järvenrannalla
kesänsä lähes ikänsä asuneelle, mutta tämä oli ensimmäinen kaupunki, josta
löysin asunnon sitä tarvitessani ja hädissäni etsiessäni, vaikka monesta
muustakin sitä haravoin. Järven rannalla istuksimista, puiden järvenpintaan
peilautumista, aaltojen loiskintaa, tuulen kuisketta, veteen pulahtamista ja
aironhankojen kitinää sekä rantasaunaa kaipaan loputtomasti, enkä pysty
ymmärtämään tapahtumia, jotka johtivat mökkini myymiseen, mitä suren loppuikäni.
Mutta onneksi täällä on puistoja, joissa voi kuvitella istuvansa
kotimetsän suloisessa sylissä – ja tavallaanhan ne ovatkin minulle kotimetsää,
nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti