Latausjohdot ovat jääneet kotiin, joten en saa kuvia tähän. Kai se puhelimella jotenkin onnistuisi, kun vain malttaisin opetella, mutkun tämä on niin kärsimätön, tämä minä...
Päivä puhkeaa taas kukkaan normaalin ihanana mökkiaamuna. Aurinkokin kiskoo itseään taivaalle, on lähes tyyntä, vain pienet aallot juoksentelevat järvellä. Minun ihana mökkini uinuu vielä, kohta herättelen sitä takkatulella ja luulenpa, että aamusaunakin olisi kohta paikallaan.
On tämä ollut minulle niin voimaannuttava paikka vuosikymmenten ajan, etten ilman katkeruutta tästä irtoa. Vaikka tiedän, että katkeruus syö ja kalvaa, niin ehkä vuosien päästä senkin hyväksyn. Tämä kuului minun tämänkertaiseen elämääni.
Huomenna vien uusimman kirjani Suomussalmen kirjastoon, ellei sitä ole vielä siellä. Ja torstaina Kajaanin. Siinähän on pääasiassa tästä mökistä historiaa. Rakasta. (Se kirja on muuten lainattavissa e-kirjanakin.) 
2 kommenttia:
Mikään ei voita kesäsunnuntain tunnelmaa ulkona. Ilma huokuu tuoksuja, linnutkin vielä virittelee laulujaan joskin jo vähän hiljenee alkukuun tunnelmista. Ja vaikka aurinko olisi vähän piilosillakin niin sen aistii. Elämän juhlahetkiä on varhaiset kesäaamut.
Niin, älyttäisiinköhän me ollenkaan arvostaa sitä, mikäli kesä olisi ainainen?
Lähetä kommentti