Istun kiikussa. Aurinko hyväilee ja pälyilee. Tuuli kuiskii korviini muistoja, niitäkin, joita en välttämättä haluaisi muistaakaan.
Mutta nyt rauhoittava pilvi kietoo minut syliinsä ja elän taas. Ja koska täällä ei kasva mikään, istutin kukkia ilokseni. Ainakin kesän ne kestävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti