Ovipuhelin hälytti eilen puolenpäivän aikoihin, ja kun ovikello vähän
ajan päästä kilahti, katselin hämmästyneenä edessäni hengästyneenä
hymyilevää nuorta naista. Hän oli postinkantaja, joka siis todellakin kantoi yli 12-kiloisen paketin sisälle asti, otti kuittauksen, toivotti hyvää päivän jatkoa ja jatkoi reippaasti matkaansa. Noin minun pituiseni, solakka neitokainen. Ja ilmeisesti vahvakin, sillä itse jouduin vetämällä raahaamaan
laatikon peremmälle. Kovaa puurtamista tuollainen posteljoonin homma. Ihan
säälitti. Olisinpa hoksannut siepata kulhosta edes karkin kiitokseksi!
Nyt
aurinko jo hiippailee maalailemaan valollaan talojen kattoja ja seiniä
sekä kurkistelemaan ikkunoista. Oli muuten aikainen herätys jälleen,
mutta siihenhän olen tottunut. Heräämään pimeyteen. Niinpä könysin
laiskanlinnaan ja odotin aamun valkenemista tallennettuja elokuvia
katsellen. Eihän niitä muulloin ehdi juuri vilkaistakaan.
2 kommenttia:
Mitähän siellä paketissa oli, jotain painavaa,, kun muuttaa huomaa aina että kirjat on painavia, usein luovun muuton yhteydessä jo luetuista, vain rakkaimmat säästän ja tärkeät tieto, taito ja sellaiset. Iloista kevättä sinulle ja oikein hyvää Pääsiäistä
Kirjojahan siellä, näitä uusimpia omiani sen varalle, että pystyn heti lähettämään niitä tilaajille, jotka haluavat tilata ne suoraan minulta.
Hyvää Pääsiäistä!
Lähetä kommentti