tiistai 24. maaliskuuta 2015

POSTELJOONI

Ovipuhelin hälytti eilen puolenpäivän aikoihin, ja kun ovikello vähän ajan päästä kilahti, katselin hämmästyneenä edessäni hengästyneenä hymyilevää nuorta naista. Hän oli postinkantaja, joka siis todellakin kantoi yli 12-kiloisen paketin sisälle asti, otti kuittauksen, toivotti hyvää päivän jatkoa ja jatkoi reippaasti matkaansa. Noin minun pituiseni, solakka neitokainen. Ja ilmeisesti vahvakin, sillä itse jouduin vetämällä raahaamaan laatikon peremmälle. Kovaa puurtamista tuollainen posteljoonin homma. Ihan säälitti. Olisinpa hoksannut siepata kulhosta edes karkin kiitokseksi!

Nyt aurinko jo hiippailee maalailemaan valollaan talojen kattoja ja seiniä sekä kurkistelemaan ikkunoista. Oli muuten aikainen herätys jälleen, mutta siihenhän olen tottunut. Heräämään pimeyteen. Niinpä könysin laiskanlinnaan ja odotin aamun valkenemista tallennettuja elokuvia katsellen. Eihän niitä muulloin ehdi juuri vilkaistakaan.

2 kommenttia:

kaisumarjatta kirjoitti...

Mitähän siellä paketissa oli, jotain painavaa,, kun muuttaa huomaa aina että kirjat on painavia, usein luovun muuton yhteydessä jo luetuista, vain rakkaimmat säästän ja tärkeät tieto, taito ja sellaiset. Iloista kevättä sinulle ja oikein hyvää Pääsiäistä

Sylviira kirjoitti...

Kirjojahan siellä, näitä uusimpia omiani sen varalle, että pystyn heti lähettämään niitä tilaajille, jotka haluavat tilata ne suoraan minulta.

Hyvää Pääsiäistä!

LUETUIMMAT